12/29/2011

Joulun jälkeen mieshormoonit ovat liikenteessä.
Tietokonepöydällä lepäjää viime vuosien lempiopus, Kajsa Ingemarssonin Keltaisten sitruunoiden ravintola. Joka kerta yhtä hyvä. Tämän päiväinen kauppareissukin oli hyvä, parempi kuin edellinen, vaikka lievää hikoilun aiheuttamaa kitinää olikin ilmassa. Suunta on siis ainakin toistaiseksi oikea.

Näin joulun jälkeen on täälläpäin ilmassa varsin runsaasti mieshormoonia. Se liimautuu perin lujasti meikämartan rintapieleen siinä vaiheessa, kun ilmassa kajaa sana alennusmyynnit. Yleistäminen on rumaa, mutta sen verran mitä tuota toista sukupuolta tunnen, niin melkoisen vastahankoisia ovat kauppoja kiertelemään. Tai sitten olen vain onnistunut haalimaan ympäristööni tässä asiassa muuten vain vaikeita kansalaisia.

Kuten mainittua, niin tuo miespuolisten vastahankoisuus ei tunne edes raskaalta silloin, kun omaakin rinnustaa kuorruttaa viiden sentin mieshormoonikerros. Täyteen ahdetut alerekit, autoja täynnä olevat parkkipaikat, hikoavat talvitakit, ihmispaljous. Tiedäkste, mulla on jo niinku niin kaikkee. Elämässäin olen kaksi kertaa lipsahtanut ihan niinkuin virallisesti oikein alennusmyynteihin. Se oli kamalaa.

Tänään lähdimme kirpputorille vaikka nelivuotias sanoi, että ei se ole auki. On se, tiesi maamo, mutta ei se ollut. Niinpä eksyimme kaupoille. Kolme kauppaa, kaksi puseroa, suklaata ja vahakangas. Sitten hikikuorrutteisena äkkiä kotiin. Nauttikaa te vähemmällä kuorrutuksella olevat niistä hinnoista, meillä on jo niinku niin kaikkee.

17 kommenttia:

Salla kirjoitti...

Mietin nähneeni tuollaisen keltaisen lampun joskus jossain. Satuin katsahtamaan vasemmalle - kappas, siinähän noita, kaksin kappalein: vihreä ja keltainen. Kummallinen paikka tämä äitini entinen toimisto!

Johanna kirjoitti...

Ihania kuvia taas! Olet saanut minut innostumaan perusväreistä pitkästä aikaa.
Kerrotko, miten saat kuvistasi noin valoisia? Omani ovat ihan hämärää mössöä tai sitten sisällä kamalia salamaräiskäisyjä.
Hyvää vuodenvaihdetta teille!

Riina kirjoitti...

I feel you! Mä niinku niin vihaan alemyyntejä. Mieluummin maksan aina normihinnat ja ostan rauhassa mitä tarvin, ku survon itseni ihmisviidakkoon missä kyynärpäät heiluu ja rumat sanat lentelee. Jotku hullut päivät on mun pahin painajainen. Huoh. Jotenka mua ei näinä päivinä kauppohin saa (paitsi sinne tiskin toiselle puolelle kyllä joudun vähän raahautuun) :-)

kotikerros kirjoitti...

Löysin blogisi, osui ja upposi :) ps. Polkkajamin kortit on niin hiieenoja! (itsekkin tilasin läjän postikortteja taannoin)

Virpi kirjoitti...

Kuulostaa tutulta kuomaseni;)

Rillirousku kirjoitti...

Salla: Tuo on lahja toverilta mutta lienee noita löytynyt useimmista taloista silloin joskus vuosikymmeniä sitten eri väreissä. Soreita ovat. :)

Johanna: Kiitos! Säädän kuvanmuokkausohjelmassa valoa ja tasoja, ei niistä muuten olis mihinkään näillä valoilla. Lisäksi kuvaan mahdollisuuksien mukaan mahd pitkällä valotusajalla, tosin lasten kanssa se ei aina ihan onnistu. ;) Hyvää uutta vuotta sinnekin! :)

Riina: Meiän pitäs joskus lähteä yhessä alennusmyynteihin. ;D Hi, olis nastoo! Kaks hikistä punanaamaa siellä. :D

kotikerros: Kiitos! Ne on, joulukortitkin oli het niin herttasia! :)

Virpi: Hyvä etten oo ainoa. :)

AnnaRilla kirjoitti...

onneksi me asutaan ton suhteen pienessä cityssä, ettei tarvii kovin kyynärpäitä vaikka oliskin alennuksia...
mulla noita alekokemuksia on kerrytetty nuorena ja innokkaana, ikä on tuonut minuun sne mieshormonikuorrutuksen... joskus se tulee tarpeeseenkin hakiessa, sekään ei ole kyllä kiva... olisko siltä väliltä valittavana joku sellanen metroseksuaalivaihtoehto ;) olis helpoiten elettävä ehkä :D

Heli kirjoitti...

No onneks joku muukin karttelee alennusmyyntejä.

Minä huomasin joskus aikaa sitten, silloin kun lapsoset oli pieniä, että aleostot ei kannata. Ostin siis "tosi halvalla jo ensi kesäksi/talveksi/jne" vain huomatakseni, että ei mahdu/kelpaa/on sittenkin aivan typerä ja turha hankinta... Silloin päätin, että ei ole alet mun juttu. Kuten ei oikein varsinkaan vaatekaupat muutenkaan.

Jo silloin aikanaan tykästyin hyvin helppoon postimyyntiosteluun; mikä on parempaa kuin kokeilla kotona ja lennättää sittenkin takas ne jutut mitä ei ehkä sit kuitenkaan ihan välttis tartte.. eli suurimman osan.

Mullakin sitä paitsi taitaa olla jo oikeestaan kaikkee. Vaikka kyllä mä ostelusta tykkään, en kiellä.

Heli kirjoitti...

Tahdon siis lisätä vielä sen, että olen todennut, että aleostoksilla tulee ostettua asioita ihan turhaan. Yritän ostaa vain tarpeeseen, silloin kun tartten. Enkä alesta, kun sieltä nyt vaan sais halvemmalla.. vaikkei oikeesti ees olis mitään tarvista.

Sama pätee kirpparijuttuihin, mä en vaan osaa mennä "ostelee jotain" ja "tekemään löytöjä".

Retromoderni kirjoitti...

Mua ei saa menemään alemyynneille, ostan myöskin sen tarvittavan sitten normihinnalla. Toinen paikka mihin mua ei koskaan saa on Hullut päivät, ei ei.

Piksu kirjoitti...

Keltaisten sitruunoiden ravintola muuten ON hyvä! Pitäis itsekin lukaista se uudelleen.

Nonna kirjoitti...

Täällä kans yks, joka kiertää alet kaukaa. Eilen kävin pikapikaa kirjakaupassa ostamassa ihan tarvejutun, lahjan, ja enköhän sitten tullut kahden tuotteen kanssa ulos, vaikka olin vaan viisi minuuttia sisällä. Niin tyypillistä... ja niin vaarallista! En tartte mitään!

Mukavaa vuodenvaihdetta sinne mieshormonien maahan!

Rillirousku kirjoitti...

AnnaRilla: Toisaaltahan se on hyvä, säästää rahaa kun alennuslaput saavat hikikarpalot pyörimään selkärangassa. :)

Heli: Ajattelen myös niin, että sieltä varmasti voi tehdä järkeviäkin ostoksia mutta yleensä tuntuu, että ei oikeasti tarvi mitään. Kyllähän sitä ihminen herkästi luulee tarvitsevansa kaikkea kun kerta halvalla saa. :D

Retromoderni: Hullut päivät onkin testaamatta vielä. ;D

Piksu: Se on hyvä, kerta toisensa jälkeen. Siitä tulee hyvä mieli, kuten tuon samaisen kirjailijan kirjoista muutenkin. Myös Vettä vain oli lähes yhtä hyvä. :)

Nonna: Nimenomaan, ne roippeet melkein itekseen hyppelee syliin sieltä koreista ja hyllyistä. :D
Onnea uuteen vuoteen!

Anonyymi kirjoitti...

kerroppa onko tuommonen mekko vaikia tehä? et viittis ohjetta kertua?
nätti on!! :)

Rillirousku kirjoitti...

Anonyymi: Mekko on kohtuullisen helppo, aika perusmarjatan mekko. :D Ohjetta ei oikein oo kun soveltaen tehty, välillä purettu ja taas jatkettu. Mutta korkeusmitat otin villatakin ohjeesta ja pituusmittaan vaan summassa lisäsin pituutta. Takin ohje löytyy tuosta sivupalkista. Sitten alareunaan ja hihansuihin tein pari kierrosta nurjaa ja loput sileää neulosta. Joka kaheksas kierros tein värikkään rannun. Kaula-aukkoon virkkasin pari kierrosta ja samalla tein napille lenksun. Semmonen sovelluskotimekko se on. :)

Anonyymi kirjoitti...

No mulla on se villatakki jo hupun kohalla menossa mutta voishan sitä vaihtelun vuoksi testata tuota mekkoaki ja jättää takki hautumaan ;) Kiitos siis nuistakin ohjeista,ehkä pitää vaan uskaltaa heittäytyä ja purkaa tarpeen tullen :)

terveisin tuo edellinen anonyymi :)

Rillirousku kirjoitti...

Anonyymi: Ehottomasti, tekemällä oppii. :) Ei muuta ku mekkoa värkkäämään!