Hammasrautakuusi.

Ylitsepääsemätön väsymys ja räkäily jatkuu. Tänään on nukuttu pari tuntia päiväuniakin, mikä on tämän martan osalta perin kummallista. Mutta kuten mainittua niin tässä pakollisessa sisällä olosta on jotain hyötyäkin, kuten vaikkapa eilinen ompelu ja tämän päiväinen makoominen ja lahjojen paketointi. Nyt on kaikki kummilasten paketit valmiina matkaamaan tuleville omistajilleen.

Nämä vanhemmathan ostavat jälkikasvulleen ainoastaan yhden paketin per lapsonen, joten nuo kuusen alla kellivät ovat niitä kummilasten puketteja. Saavat oleskella ruotsikoreissaan kuusen alla, jotta ensinnäkin päätyisivät joskus postiin asti ja toisekseen siksi, että tuo jälkikasvu oppisi itsehillintää. Tuon mainitun toivoisi siirtyvän vähän vahvempana sukupolvelta toiselle.

Tonttu toi tänään piristystä postilaatikkoon, se sopii tällaiseen sisäjumituspäivään varsin mainiosti. Tuosta yllätyksestä tulikin kätevästi mieleen se, kuinka eräs toveri vuonna 1995 söi salaa meikämatamin ja sisarensa joulukalenterista lähes kaikki suklaat. Tuollaiset kaameat teot eivät unohdu hevillä ja joka kerta tuota nyt jo aikuista kuomaa muistellessa ajattelen vain hampaanjälkiä täynnä olevia suklaapaloja ja tyhjiä koloja luukkujen alla. Uskoisin, että tuokin toveri on parantanut tapansa sitten viimenäkemän.

Sympaattinen kuusemme on koristautunut jouluun, jotta siitä ehtisi nauttia ihan kunnolla. Ja ohan tuossa oman metän vinottaressa ihailemistakin, sillä harvoin on nähty kuusta, joka on toiselta puolelta puolet tuuheampi kuin toiselta. Ja tiiättekö mitä, se on takuulla ihan tarkoituksella kasvanut epätasaiseksi, jotta se sopisi nurkkaan kuin nakutettu. Ja niinhän se sopi. On se vaan sympaattinen.