Päivänä ensilumen.

Tänään on ollut varsin hyvä arkinen päivä. Jopa niin arkinen, että ihmisten ilmoille poistuminen kaupassa käynnin merkeissä vetkuttui koko päivän niin pahasti, että kassatäti jo kolikoita lippaastansa laski kun vihdoin ryntäsin ostosten keralla kassalle.

Pahvikirjaimista tuli hyvän joulun toivotus ja kukapa muukaan siinä avustajana olisi kuin Muija itse. Muija on niin nähty tapaus tässä talossa, että luulisi jo korvista punkevan pihalle mutta eipä kuulkaa vieläkään punge! Sitä on hatussa ja tuolissa ja päiväpeitossa ja kirjaimessa ja rasiassa ja pakettikortissa mutta vielä keksisin varsin monta paikkaa mihin voisin tuota kyseistä kuosia änkeä. Ehkä kuitenkin annan Muijan rauhoittua vähän aikaa, jottei tuo mainittu matami vain heittäydy hankalaksi.

Hyvän joulun toivotus on vähän vaikea tapaus. Kun suomeksi siinä on äätä ja sitä ei löytynyt kirjaimissa ja englanniksi se on liian pitkä ja jotenkin teennäinen, joten oli hyvin helppo päätyä toiseen kotimaiseemme. Ja onhan se niinkin, että tuo kyseinen kieli on jälkikasvumme toisen vanhemman äidinkieli, joten asiahan on oikeastaan itsestään selvä.

Viikonloppureissun laukkuja ei totisesti ole vielä purettu. Jos johonkin kotitöihin olisin valmis palkkaamaan kodinhoitajan, niin kyllä se olisi Pakkaaja-Pirkko. Pirkko voisi tosin hoitaa myös tuon purkamispuolen, sillä meilläpäin saattaa laukut odotella purkajaa varsin pitkän aikaa.

Tänään satoin ensilumi ja rappasin auton ensimmäistä kertaa tälle talvelle. Tästä se talvi nyt sitten alkaa.