Sain mukavasti kuvia ja tarinoita aiheesta Minä ja Koti. Ensimmäinen postiin kolahtanut kuva aiheutti meikämartassa lievää sydämentykystä. Sitten niitä tuli vielä lisääkin! Kiitos jokaisesta kuvasta ja siitä vaivasta, jonka tämän haasteen vuoksi näitte. Se muistetaan.

Kurkatkaamme täten kotien parhaisiin paikkoihin. Jaoin kuvat muutamaan erään, jotta saisimme mahdollisimman kauan nautiskella näistä somista kuvista ja kotitarinoista.

"Kuvassa on kodin tärkein paikka: sulkasatoisen Ektorp-sohvan kulma. Siihen keskittyy kaikki harrastustoiminta, niin kuin bloggaus ja lukeminen ja (harvinainen) teeveen katselu ja lapselle loruttelu.

Meidän talo on kylän pienin ja ehkä koko Suomen. Kuva on otettu kylpyhuoneesta ja koira on eteisessä ja melkein tämän lukevan kotiäidin (herkkuja hamuavan) käden ulottuvilla on ruokapöytä ja keittiö. Mutta ei se haittaa, kyllä me mahdutaan, on päätetty mahtua", kertoo Ilse.

Aivan herttanen Ilse tekee kotiäidin karkkitestejä (ja muutakin mukavaa) osoitteessa juuritallaista.blogspot.com. Ilsekin tykkää Lotta-kirjoista!

Keittiönsä ikkunoita pesee Sumi, joka pitää blogia osoitteessa unelmapieni.blogspot.com.

"Kuvan on ottanut 4-vee neitokainen. Mama siinä keittiössä ikkunaa pesemässä, keittiön ikkunan näkymät on mun lemppari."

Ehkä melkein herttasin Laura maailmassa on hän, joka majailee osoitteen kahdensuora.blogspot.com takana.

"Kuten huomaat - lempipaikkani kotona on eteisen peilin edessä! No ei vaan. 

Oikeasti mun lempipaikka on sohvannurkassa, vetelän laiskassa röhnötysasennossa läppäri reisien päällä. Mutta tästä asennosta ei kukaan saisi julkaisukelpoista kuvaa", väittää Laura. Mutta kuulehan toveri, mehän tyrmäämme moiset väitteet välittömästi ja suoralta kädeltä! Vaadimme röhnötyskuvaa! 

Nana on nainen tämän ihastuttavan omakuvan takana.

"Mun lempparipaikka kotona on kuisti. Kuisti kertoo ensisilmäyksellä kaikkien seikkailijoiden keskeneräisistä projekteista sekä myös sen mistä ollaan tulossa ja minne oikein ollaan menossa. Paikka toimii myös sekä löytötavaratoimistona että kierrätyskeskuksena", paljastaa Nana. 

Hän myöntää kuistin myös keräävän varsin runsaasti erinäistä tarpeistoa, kuten vaikkapa "kenkiä, diaboloja, vinyylejä, sadetakkeja, räsymattoja, koivunrunkoja, eksyneitä perhosia, puutarhatonttuja, kukkaruukkuja, linnunpönttöjä, termospulloja, hyppynaruja, kameranjalkoja, heijastimia, sädetikkuja, tusseja, pyykkipoikia, matkalaukkuja ja maaleja".

Nanan ihastuttavia kuvia pääsee ihailemaan osoitteessa nana-nanainen.blogspot.com.

"Kuvassa olen minä, Outi ja kolme kuukautta vanha poikaseni Matias. Makuuhuone on tällä hetkellä lempipaikkani 50-luvulla rakennetussa talossamme, sillä se on ainut huone johon olemme toistaiseksi remonttia tehneet, ja joka ehkä siksi tuntuu viimeistellyltä ja eheältä. Helteillä makkari on myös ainut huone jonka lämpötila pysyy siedettävänä", kertoo Outi.

Outin blogi löytyy osoitteesta ihantavallinen.blogspot.com. Kiitos Outille haasteeseen tarttumisesta!

Tunnelmallisen takkatunnelmoinnin lähetti Sirja, joka on oikeassa siinä, että kuva kertoo tässä tapauksessa enemmän kuin tuhat sanaa. 

Kuvaa tulkitseva matami sai selville seuraavat asiat: Rauhaisan illan kruunaa takka ja tee, makoisaa lehteä unohtamatta.

Sirjan kauniita kotikuvia pääsee ihastelemaan osoitteessa liljahelmi.blogspot.com.

Suvin kodin paras paikka on makuuhuoneen ikkunalauta. "Kuvassa törötän ikkunalaudalla ilta-auringossa avokkini kuvaamana, se on asunnon paras paikka", toteaa Suvi. Paljastettakoot, että tämä kuva saapui sähköpostiini nimellä rikkaruohot. Lupia kyselemättä nimesin kuvan uudestaan: rikkaruohot ja ruusu. Imelää mutta totta!

Suvin taidokkaita kuvia pääsee toljottamaan blogissansa osoitteessa vahanvinoon.blogspot.com .

Tällä erää kiitän ylläolevien kuvien ja tekstien lähettäjiä, ensi kerralla jatkamme uusin kuvin ja paikoin. KIITOS!

Luovan tiet ovat ihmeelliset.

Eilen roudasin kirpputorikierrokselta kotiin monta monituista pientä mattoa odottamaan isoksi matoksi päätymistä mutta mattojen lisäksi myös eräs pieni metalliesine päätyi käsilaukkuuni.

Keittiö on ollut suurinpiirtein valmis jonkin aikaa mutta patalappu-parat ovat olleet suorastaan heitteillä, vakituista kotia vailla. 

Nuo pehmeät käpälänpelastajat saivat kuitenkin kaipaamansa kun kierrätyskeskus sylkäisi kouraani harmaisen koukun hintaan 0,10e. Kotona kaivoin valkoista ainesta omaavan spraypurkin remppatavarakasasta ja pienen suhauksen jälkeen koukku olikin valkoinen. Sitten iskin kaksi puista askartelupalluraa koukkujen päihin. 

Joskus tuntuu raskaalta olla näin mahottoman luova.

Ps. Huomatkaa keulivat banaanit.

Elokuun ensimmäinen, sekalaisten ajatusten päivä.

Muutama päivä sitten postilaatikkoon kolahti Kotivinkki-lehti ja kuulkaa, tämä martta ihastui ihan kertarysäyksellä! Syynä tähän tuntemukseen oli tuo ylimmässä kuvassa näkyvä herttaisa talo, joka oli suurella hartaudella remontoitu kierrätysmateriaalien suotuisalla avustuksella. Tuossa talossa on kotoisat oltavat, se välittyi jopa lehden sivuilta. Kuvat ja teksti jäivät mieleen. Tämän jutun leikkaan säilöön muistikirjaan.

Taannoin raahasin Norjan matkalta tuliaisina raitamattoja peräkontin täydeltä. Kävi sitten niin, että nykyään niitä saa ihan täältä omasta kotomaastakin mutta onhan noissa naapurimaan matoissa se ulkomaanfiilis. Eräs teistä tovereista vinkkasi pikkumatoista, ja niinpä tämä matami kävi ostamassa kolme kappaletta noita herttaisia raidallisia käytävää piristämään. Lyhyitä olivat ja vähän eriparilevyisiäkin mutta tirvaisin ne kätevästi yhtenäiseksi putkeksi virkkuulangan ja silmäneulan voimin. Seuraavaksi haeskellaan yksivärisiä ja paksuraitaisia mattoja, joista voisi pakertaa kasaan mukavan kollaasimaton olohuoneen lattiaa lämmittämään.

Eräs urheiluliike myi puoleen hintaan tennareita, joten meikämarttakin sai vihdoin omansa. Menkäähän kuomat äkkiä ostamaan ne loputkin, kun kerrankin halvalla saa.

Ilmoitusta seuraa: Tänään on viimeinen päivä osallistua Sinä ja koti-haasteeseen. On jo aikakin saada matami pois sivupalkkia tukkimasta. Rohkeasti mukaan kansalaiset! Toistan vielä itseäni, että kasvojen ei tarvitse näkyä kuvassa. Olen vastaanottanut muutamankin kuvan, joissa ollaan oikein ovelasti piileskeltu kirjan taikka lapsen takana. Tukkiutukoot sähköpostini valtaisasta kuvien virrasta! Rattosaa viikkoa kamut!

Tänään on heinäkuun viimeinen päivä.

Odotin kesää talvella, kun lumikinokset peittivät olohuoneen ikkunat niin, että ulkorakennuksesta ei näkynyt kuin katon harja. Odotin kesää keväällä, kun kinokset sulivat ja lumivuoren alta paljastui uuden kodin piha.

Pidän ajatuksesta, että kesä loppuu heinäkuuhun. Silloin on ikäänkuin henkisesti valmistautunut tulevaan syksyyn ja jokainen aurinkoinen hellepäivä on vähän niinkuin ekstraa. Saa katsokaas kätevästi ensin oikean kesän ja siihen vielä minikesän kaupan päälle!

Tänään oli kaunis ilta ja lähdimme armaan naapurin martan kanssa tallentamaan kameran muistikortille tätä kesän viimeistä päivää. On ihmeellistä miten kaunis voi luonto olla! Mielen muistikortti on silti ainoa paikka, jolle tuon kauneuden pystyy kaikessa täydellisyydessään täysin tallentamaan.

Tämän päivän mietteet on kuulkaatte perin kaukana remontista.

On asioita, joihin ihminen ei pysty kovinkaan suuresti vaikuttamaan. Vaikkapa siihen, että, kotoansa poistuessaan on kansalaisen puettava päällensä jonkinmoinen vaatekappale tai löytää itsensä varsin pian jostain ihan muualta, kuin minne oli matkalla.

Kotona työtään tekevä ( = alati sohvalla makaava ja röyhtäilevä) kotomaamo saattaa aika-ajoin herätä huomaamaan, että ei ole viimeiseen vuoteen hankkinut vaatekaappiinsa ainokaistakaan vaatekappaletta kun taas jälkikasvun vaatevarasto uudistuu perin tiuhaan. Tuo mainittu martta on paahtanut päivästä toiseen luomatta ajatustakaan tuolle varsin oleelliselle asialle, jota hehkeänä olemiseksikin sanotaan.

Joskus kotoisa emäntä saattaa vain kertakaikkiaan herätä huomaamaan omat tarpeensa perin myöhään vaikka vaatekaapin ajatteleminenkin on viimeisen vuoden aikana tuottanut lähinnä ahdistusta. Tänä syksynä ostetaan vähintäänkin kahdet saappaat eikä laukuissakaan tingitä. Kirpputori olkoot ystäväni mutta mikäli sieltä ei natsaa, niin sitten ryykitään ihan kaupungille kuulkaat. Kyllä martankin on joskus ajateltava myös itseään!

(Kuvat H&M)

Vain vähän aikaa sitten odotimme kesää, ja kohta ollaan jo elokuussa.

Viime aikojen tapahtumat ovat vieneet ystäviä ja työtovereita, veljiä ja siskoja, poikia ja tyttäriä, äitejä ja isiä, yöunia ja ajatuksia. Eilen sain olla armaitten naispuolisten ystävieni kanssa saunomassa, uimassa ja viettämässä iltaa oikein koreassa ympäristössä. Kyllä Suomen luonto voikin olla kaunis ja kesä lämmin!

Nautitaan, kesästä ja elämästä.

Talon nuoren miehen syntymäpäiväjuhlat on nyt sitten tämän vuoden osalta ohitse. Saimme vieraaksi mukavia tovereita eikä menoa ja meininkiä tarvinnut lähteä kauempaa etsimään, sillä tenavalauma pisti ronskein ottein menemään pitkin omaa (ja naapurinkin) pihaa. Ehtivää kansaa nuo lapset!

Nelivuotiaalla oli eilen vuosineuvolansa. Innoissaan tuo toveri lähti neuvolaan tehtäviä tekemään ja innoissaan sieltä myös lähti. Pituutta mitatessa oli pullistellut spagetin ohuita käsivarsiaan ja kertonut omaavansa todella paljon voimaa. Verbaalista lahjakkuutta ei pojalta kuulema puutu eikä akrobatiakaan tuota ongelmia mutta kotiläksyksi saatiin kynä- ja saksiasioihin liittyvää itseopiskelua.

Tänään lähdimme kakku- ja synttäritarvikkeita ostamaan kylille. Ensin kiersimme kaupan, jonka jälkeen emonsa totesi pojalleen, että nyt käydään tuosta ulkokojusta ostamassa ne mansikat. Kuoma marssi mansikkakojulle itsevarmoin askelin.

"Hei! Me tultiin ostamaan niitä mansikoita, me aiomme tehdä kakun."

"Ai niinkö, onko sulla nimipäivät vai synttäritkö ihan?"

"Synttärit, minä täytän kolme vuotta. Saako noita mansikoita maistaa?"

"Kyllä, maista toki, niin tiedät kannattaako niitä ostaa."

"Joo, ne mansikat oli tosi hyviä. Äiti, onko sulla rahaa?"

Vielä kun saisi kaverin maksamaankin, niin maamon ei tarvitsisi lähteä kylille itse enää ollenkaan. 

Voi kunpa tuo rasittavan ihana pieni äkäpussi pysyisi aina yhtä herttaisena kuin on tänään.

Päivänä eräänä kävin kirpputorilla.

Toisinaan tulee tehtyä ostoksia, joita ei liikkeeesen astuessaan olisi voinut suurin surminkaan kuvitella ostavansa. Taannoin mainitsin, että mummoutumiseni on lähtemässä lapasesta, sillä ryijytyynyjen lisäksi roudasin taloon myös ihan kokonaisen ryijyn vaaleata tuolia peittämään. Tuo mainittu seinävaate on muuten ajanut asiansa tuoliputsarina melko mainiosti.

Tuossa pari päivää sitten verkkokalvoilleni tallentui kirpputorin katonrajassa killuva pitsinen lamppu. Pitsi ei ole suuremmin meikämarttaa kuunaan viehättänyt, samoin kuin ei kuusipuu tai mummojen lamputkaan, mutta tämä nyt vain kertakaikkiaan sykähdytti siihen malliin, että kotiin se oli kannettava. Kuusitappi vaihtui lennossa vihreäksi.

Tämä mummehtuminen (josta mieheni varmasti varsin mielellään jättäisi ensimmäisen kirjaimen pois) alkaa olla sen verran huolestuttavalla pohjalla, että siihen olisi jonkun puututtava ja pikaisesti. Ja kuulkaa kuomat, on muuten puuttunutkin! Kiikuttaessani tuota ihanaista lamppua talon kynnyksen yli oli vastassa kaksi kappaletta ymmyrkäiseksi laajenneita silmämunia sekä jyrkkä vastaus: Ei!

Pari päivää sitten ripustin lampun olohuoneen kattoon ihan vain muka ohimennen. On nimittäin joskus käynyt niinkin, että vastarannan kiiski on ikäänkuin vahingossa alkanut pitämään milloin mistäkin esineestä, kun niitä on vain sitkeästi ripotellut ympäri taloa. Tällä lampulla onkin urakkaa tuon mummehtumisen vastustajan hurmaamisessa, sillä vielä tänään tuo killutin oli "siis ihan hirvee ja se saa lähteä huomenna. Et varmana jätä sitä tuohon roikkumaan."

Kuinka armas onkaan tuo lamp... anteeksi, mieheni!

Käytävä, huhtikuu:

Käytävä, heinäkuu:

Eilen satoi ankarasti vettä ja oli mitä oivin päivä tehdä kaikenmoista hyödyllistä.

Päivä hujahtikin varsin sukkelasti, sillä tekemisestä ei totisesti ollut pulaa. Päivällä päädyin oikein siivoamaan, mikä ei tässä talossa suinkaan ole mikään jokapäiväinen huvitus. Lisäksi raivasimme toverin kanssa aluilleen eräänlaisen haaveentapaisen. Se vaati runsaasti voimia habattomista käsivarsistamme mutta lopputulos oli vaivan arvoinen.

Eilen tajusin, että sokkelien ja puuttuneiden pistorasioiden asentamisen myötä keittiö on nyt sitten kokonaan valmis. Kunnes muistin listat. Kaikkeen näköjään tottuu melko nopeasti.

Eilen vähän kuin vahingossa saimme käytävän listoja vaille valmiiksi.

Talossa oli ostohetkellä porraskuilua suojaamassa mustat koukeroiset takorautakaiteet. Nuo mustat kaiteet lähtivät pari kuukautta sitten autuaimmille suojaamismaille ja viime kuukaudet kaiteen virkaa toimitti vanerilevyt.

Tapetin raaputus on kuulunut tässä remontissa hyvin vahvasti meikämatamin toimenkuvaan. Kerrottakoot, että olin viimeiset viikot kerännyt voimia, jotta saisin raavittua porraskuilun puhtaaksi viimeisistäkin tapeteista, se kun oli ottanut ja imaissut itsensä kiinni seinään kuin purkka tukkaan.

Mutta kuulkaa, kyllä kannatti kerätä voimia, sillä vapauduin piinasta kuin vahingossa kun huomattavasti ahkerampi mieheni oli ottanut ja rykäissyt tapetit seinältä ja liipannut seinään siihen suunnitellun betoninkin pintaan. Tuo mainittu seinä on vielä kuivumisasteella mutta eihän tämmöinen innokas emakko jaksa mitään kuivumisia odotella, kun kuvaa on jo rävellettävä kasaan. Nyt on siis seinä valmis, ja kaiteetkin!

Kaiteet on valmistanut Caava, joka valmistaa teräsportaita ja - kaiteita sekä sisä- että ulkokäyttöön. Lopulta päädyimme varsin runsaasta valikoimasta valkoiseen teräkseen, kirkkaaseen lasiin ja lattian kanssa samansävyiseksi sävytettyyn käsijohteeseen. Olemme enemmän kuin tyytyväisiä!

Portaat menettivät niitä vuosikymmenet suojanneet muovimattonsa ja ovat tällä hetkellä ihan raakabetonipinnalla. Tällä hetkellä olemme päätymässä maalaamaan portaat valkoisiksi ja päällystämään askelmat samaisella valkolakatulla saarnilla, kuin on parketti ja kaiteen käsijohdekin. Eteisen valmistuessa tilaamme Caavalta kaiteet myös portaitten alaosioon.

Näin juhlapäivän kunniaksi olemme pesseet pyykkiä ja siivonneet ankarasti, keittiökin sai vihdoinkin paikoilleen ne kauan aiotut sokkelinsa.

Huomenna juhlistamme yksivuotiasta tehotyttöä kummien, kaakun ja ilmapallojen voimin. Toivomuslistalla pilkahdus aurinkoa.

Suolasirotintakin hymyilyttää, sillä tänään saimme uudet kaiteet kotiin.

Eilinen kirpparirundi antoi köökkiin yhden pätevän pannunalusen lisää. Meikämartta sitten tykkää tuosta materiaalista! Himoitsin palavasti sitä myös työhuoneen lattiaksi (hivenen käsiteltynä toki) mutta perheemme toinen aikuinen ei liiemmin innostunut asiasta. Kuuleman mukaan tuo materiaali näyttäisi lattiassa ihan siltä, että siitä olisi unohtunut pinta. Kaamea julmuri tuo mieheni. Näin jälkikäteen ajateltuna kuoma pakisi totuuden sanoja ja sitäpaitsi tuo materiaali on lattiana melko hinnakasta.

Kuten huomaatte, niin matami on päässyt jo yli tuosta mainitusta asiasta, eikä äänensävystä voi päätellä katkeruuden häivääkään. Siispä hamsteroin korkkia muissa muodoissa lattiankin edestä. Tähän pannunaluseen oli joku nerokas lisännyt kätevän kahvan.

Tällä hetkellä porraskuilusta kuuluu ärhäkän pakerruksen ääniä. Mieheni siellä tempoo tapettia seiniltä ja muovimattoa portaista. Ahkera sälli. Kaiteet asennetaan, kun seinä on valmis. Odotan ihan lievästi.

Keittiössä ei ole tapahtunut remontin suhteen kuukausimääriin yhtään mitään.

Sokkelit puuttuu edelleen, sähköt ei toimi ihan joka rasiassa, seinä on käsittelemättä ja osa kaapeista on edelleenkin täynnä rakennustarpeistoa.

Muuten kyökissä kyllä tapahtuu. Monasti keittiö tuppaa olemaan kodista se huone, jossa oleskellaan eniten. Tehdään ruokaa, syödään, luetaan lehtiä, leikitään, selataan nettiä. Niin on myös meillä. Keskeneräisenäkin keittiö käy varsin hyvin noihin kaikkiin mainittuihin tarkoituksiin.

Kesä on tuonut tullessaan monen muun asian lisäksi pihtari-sisustajan. Tämän kesän hulppeat sisustuspanostukset keittiön suhteen ovat peräisin K-Marketista ja Halpa-Hallista. On eri nastaa kipata aamupuurohiutaleet kattilaan peltipurkista. Puuron keittäneen kattilan putsaa parhaiten se perinteinen Fairy.

Elämä, ja varsinkin kesä, on ihmisen parasta aikaa. Siksi jouduinkin lähes slaagin kouriin, kun huomasin vahingossa odottavani syksyä, jotta pääsee jatkamaan remonttia. Upotin tuon ajatuksen hyvin tiukasti lähirannan lämpimiin vesiin. Vielä nautitaan kesälomasta.

Takana viikko totaalilomaa.

Kesä ja loma ovat ne sanat, jotka saavat niuhoimmankin kansalaisen päänupin pehmenemään. Saimme viettää kaikinpuolin täydellisen kesäloman parhaassa seurassa eikä ilmoissakaan ollut valittamista. Matkaseurueemme käsitti viisi perhettä, yhteensä 19 kesämielellä olevaa kansalaista. Asuntovaunu- ja reissuelämä sujuu isommallakin köörillä näemme varsin loistokkaasti, kun kaikki ovat lähteneet matkaan tavoitteenaan sama huoleton päämäärä - kesästä nauttiminen.

Matkan turha suunnittelu ei kuulunut tähänkään kesälomaan, vaan tie vei paikasta toiseen kuin itsestään. On suorastaan käsittämätöntä, että emme saaneet matkaseurueen kesken aikaiseksi edes yhtä pienenpientä sanaharkkaa! Pieni kärhämä silloin tällöin tekee ihan nannaa, mutta myönnettäkööt, että sujuu se elo varsin hyvin ilman suurempia kahnauksiakin.

Saimme nauttia tyhjistä aivoista, auringosta, tovereista, vesileikeistä ja likaisista hiuksista kokonaisen viikon. Löysimme itsemme uskomattoman hienolta rannalta ja saimme nähdä auringon laskevan horisonttiin. Saimme syödä ruoaksi lättyjä ja hilloa ja nukkua hiekkaisissa lakanoissa. Saimme kasvattaa silmäpusseja nuotion liekkejä tuijotellen ja hyttysiä huitoen.

Eräällä parkkipaikalla luoksemme tuli itkevä mies. Mies oli menettänyt juhannuksena tulipalossa vaimonsa, kotinsa ja lähes koko omaisuutensa. Seuraavana päivänä mies meni lastensa kanssa valitsemaan arkkua, edellisenä päivänä oli käyty katsomassa kukkalaite.

Pidetään huolta, ja nautitaan siitä mitä meillä on.