Kaikki lähti lapasesta.
Ja sitten lähti lapasesta. Nyt on meinaan 20 vuoden takainen lapaseen liittyvä kässäntuntitrauma lopullisesti purettu, sillä tänä syksynä vääntäytyi tämän marjatan puikoista ihka eka lapanen sitten viime vuosituhannen! Ja koska ihmisen on harjoiteltava, niin toki noita mainittuja kätöstenlämmittäjiä on syntynyt parikin pariskuntaa, kun kerran alkuun päästiin.
Nämä hansikkaat on älypuhelinlapasia, sillä niissä on aina toisessa kappaleessa peukalon juuressa ja etusormen kohdalla aukko. Näin saa tekniikkaan jumahtanut kansalainen näprätä telefooniaan kovassakin pakkasessa ja säästää hermojaan vieroitusoireilta. Aika hupaisaa mielestäni, siis tuo kännykkään juuttuminen. Välillä tekee oikein hyvää olla ilman päivä tai parikin.
Joululahjoja ovat, nuo lapaset. Tai pikkujoululahjoja. Ehkä pikkupikkujoululahjojakin jopa, sillä jo neljä paria on löytänyt aiemmin uuden kodin. Ei meinaan ole meikämartta mikään maailman pitkähermoisin lahjojen säilyttäjä, ne kun tekee mieli antaa samantien eikä millään malttaisi odottaa h-hetkeen.
Niin semmosta vaan, että lapasesta lähti.
21 kommenttia:
Aivan ihania! Lähtispä mullakin lapasesta, mutta mullakin on se trauma :/
Hitsit, pitäisi kyllä itsekin kokeilla kutomista! Viimeksi yläasteella olen kutonut ja haaveilen suuresti, että jälleen osaisin tuon taidon! :)
Aijai, ootpas kätevä! Pehmoeläintrauma on siis taakse jäänyt Ü hyvä sinä, ja noin somia tumppuja, vau!
Aloitin juuri myös lapasurakan, mutta aloitin lasten minikoosta :) Ihanaisia lapasia nuo sinun tekeleet!
Oooo miten ihania. Sullahan lähti rivakasti liikkeelle noi puikot :D
Jee lapasia! Mullakin syntyy just nyt niitä ja kans älypuhelinversioita! (mut aika paljon tylsemmän värisiä) Onkohan nyt liikkeellä jotain perinteisestä neuloosista jalostuneempaa muotoa, lapasneuloosia?
Melkoisen söpöjä!
Hauska idea tuo kännylapanen :D Semmosella ois tarvetta täällä Islannin tuiskuissakin talvella :D
Ihania! Pakko koittaa samanlaisia, tosin ilman telefoonikoloa :)
Todella hienoja, ja lystikäs idea tuo kolo :) Toivoisin oman traumani katoamista ja innostusta villasukkien kutomiseen. Niille kun olisi tarvetta. Kivaa viikkoa :)
hei mitä tämä on , alat selvästikkin jollain tapaa vaikuttaa elämääni ! juuri eilen aloin tekemään villatakkia lapselle tuon ohjeesi perusteella ja tänään näitä kuvia katsellessa syntyi pakollinen tarve uusille lapasille ♥
Kaikkea ne keksii, ensimmäistä kertaa kuulen näistä älypuhelinlapasista. Täytyykin kaivaa ohjetta jostain, sen verran paljon tulee älypuhelinta näpyteltyä.
Jännä, että koulussa lapasten tekeminen oli niin traumaattista. Oma tytär on viidennellä ja heilläkin se on nyt vuorossa. Näytin lapselleni omaa silloista tumpuntekelettäni (sain vain yhden aikaiseksi) ja nauroimme sille molemmat. Mietin, että paljon järkevämpää olisi lapsella aloittaa se neulominen jostain kaulaliinasta, jossa voi paremmin harjoitella neulomista, kun lapanen on monelle aikuisellekin haastava.
Kerrassaan hurmaavia lapasia! Itse en olekaan moneen vuoteen lapasia neulonut, mutta nyt taisit inspiroida minut iänikuisten villasukkien sijaan neulomaat parit kivat lapaset!! :)
Oi oi, etkä mitään tylsiä lapasia tehnytkään, aika namuja jokainen :)
Olen jumahtanut sukkiin, kun niitä jouluisin kotiväki niin toivoo. Taidanpa sen rupeaman jälkeen siirtyä lapasiin. Kiitos innoituksesta!
Tiinakaisa: Elä elä Tiinahyvä jää trauman vangiksi! Peittoa se! ;)
Viivi: Kyllä sää osaat! :)
Riina: Kuten ennenkin on todettu, niin sinähän sen tiiät, että mitenkä meiän kässäntunnit sillon ennenvanhaan kulukaan. :D
Taru: Täälläkin pitäs vähän minimpääkin tehdä. :)
Laura: No ehkä vähän innostuin. :-P
eilen tein: Niin mää luulen! Näin jossain lehessä, oisko ollu yhteishyvä tai pirkka tms, kännykkälapaset. Ne oli neulottu tasona eikä mun älykkyys riittäny tekeen niitä, vaikka testasin varmaan viis kertaa. Siks tein oman version ja hyvähän siitäki tuli, vaikkaki on vähemmän älyä vaativa. :D Innolla ootan sun!
anna: No oha ne!
Piia: Laitoitko viestiä? Vastaan pian! :)
Sonja: Kokeile ihmeessä! :)
Sisustussoppa: Mun viime syksyn innostus oli elämän ekat sukat. Nyt oon jo unohtanut, että miten se kantapää tulikaan. Pitänee kans alkaa taas harjotteleen niitäkin. :)
Karo: Elä, hyvä juttu! Ei muuta kun tekemään. :)
M: Oon samaa mieltä, että jollain vähän helpommalla vois alottaa. Vaikka eihän lapaset toki kaikille niin vaikeaa ole mutta sitten jos oma-alotteisuutta ja rohkeutta puuttuu, niin tuntu liian vaikealta monelle. :)
Essi: Hyvä jos inspiroi! Tekemään vaan. :)
Maija: Kiitos viestistä! Mukava, jos innostuit! :)
Sie oot niin PARAS marjatta!!!
Upea että olet selättänyt kässä traumasi, onneksi. Lapasten tekemienen on niin mukavaa:) Tekemisen iloa sinne. Lapaset on mukava joululahjaideakin:)
Voi ei, arvaa mitä "joudun" alkaa tehtailemaan joululahjoiksi ;)
milla: <3
Willa-Helmi: Niinpä, vuosiavuosia siihen meni mutta ei se mitään meinaa. Tärkein on, että on selätetty. :)
Eveliina: Sama täällä. :D
Hei mahtava idea tuo puhelimennäppäilyreikä! Tätä pitää päästä testaamaan. :) Tosi kiva blogi muutenkin, oon aiemmin tehnyt myös mukaillen tuon Kässänopen painajainen -takin ja postauskin siitä löytyy:
http://ikiomin.blogspot.fi/2013/10/villatakit-viikareille.html
Mukavaa syksyä, jään seurailemaan tekemisiäsi! :)
Mun trauma ei ota hellitäkseen vaikka lapaset neuloinkin vuosi sitten. Jouduin neljä kertaa purkamaan ennekuin sain oikeanlaiset aikaseksi. Huvittavaa sinänsä että onnistun neulomaan suuritöisiä villatakkejakin ilman ongelmia. Nämä sinun tekemät ovat kyllä niin upeita että ehkä minäkin yhet älypuhelinlapaset koetan suhertaa vielä :)
Lähetä kommentti