10/19/2013

Joulu tulee kirpputorilta.
Jostain muistin syövereistä kaivautuu lapsuuden jouluista kuva kultaisista tuikkukipoista, ehkä kuusestakin. Siksi olikin jotenkin älyttömän sympaattista huomata, että tänä jouluna nuo aiemmin kammottaneet kultaiset toverit näyttivät taas niin kovin nykyaikaisilta ja varsinkin kotoisilta.

Ensin löytyi tuikkukuusi ja sen jälkeen kipot. Joku niissä viehättää ja tuovathan ne toki syksyn pimeyteenkin hitusen aurinkoa. Jos niitä ei vielä kuitenkaan tohdi ihan julkisesti pitää esillä ja käytössä, niin joulun tullen ne ainakin pääsevät aitiopaikalle kaikkea valkoisuutta pehmentämään.

Aivan meinaa tippa tirahtaa linssiin silkasta nostalgian huumasta.

15 kommenttia:

HANNA kirjoitti...

Voih...Niin tirahrahtaa täälläkin:) Ihan ovat kamalan ihania. Kauniita!!!

MS Ordinary kirjoitti...

Miulla oli 10 tuollaista kuparista tuikkukippoa, mutta myin ne jo ajat sitten kirpparilla tilanpuutteen takia :/

Kesäpäivä kirjoitti...

Nostalgiaa kerrassaan. Lapsuusjoulut,ne huolettomat. Meilläkin oli nuo kipot.

Sinulla on hieno kyky löytää kaunista ympärillesi ja iloksi tänne ruudun taakse.

-Essi- kirjoitti...

Ai että, minäkin muistan nuo tuikkulyhdyt lapsuudenkodin pimenevistä illoista! Nyt muistoilla kuorrutettuna ne näyttävät vielä kauniimmilta kuin silloin <3

Satu Juurikivi kirjoitti...

Voi että, meillä on lapsuudessani ollut tuollainen setti noita kultaisia tuikkuja joissa on sydän. settiin kuului kolme tuikkua sekä lautanen :D

Johanna kirjoitti...

Nuo on niin ihania, itsekin muistan lapsuudesta tuollaiset tuikkukipo, meiltä löytyi sydänkuviolla oleviat :)

Minna-Leena kirjoitti...

Meillä on ollut lapsuudenkodissa tuollaisia kultaisia kippoja!

Sonja / Luovia hulluuskohtauksia kirjoitti...

Meillä oli pienenä tollainne kultanen. Pienenä tykkäsin siitä, muttaa kasvaessa se alkoi olla niin... no vanhanaikainen. Eilen näin kirppiksellä pari tollasta riskikuppia ja oli pakko heti kysyä äidiltäni, jos se sydäminenkin olisi vielä tallessa. On kuulemma ja se saa muuttaa meille.

Jätin ne ristikipot sinne kirppikselle, mutta taidan sittenkin käydä hakemassa ne huomenna meille.

Eve S kirjoitti...

Mulla oli lapsena yksi tuollainen kippo ikiomana omassa huoneessa, ai että se oli tärkeä!

katjuska kirjoitti...

Mikä nostalgia-aalto pyyhkäisikään ylitseni ;) En enää muistanutkaan noita, mahtaakohan olla kotikotona enää tallella...

Sonja / Luovia hulluuskohtauksia kirjoitti...

Uhkasin kantaa ne kirppiksellä näkemäni tuikkukipot kotiin ja kannoinkin. Voi miten nostalgisia!

http://luoviahulluuskohtauksia.blogspot.fi/2013/10/tarina-lapsuudesta-muistuttavista.html

onshore kirjoitti...

Onhan nuo hienot... jonkun toisen kotona :D Ihanan rosoisen taustan olet löytänyt noille.
Meiltä löytyy noita sydänkippoja kuutisen kappaletta, ovat matkalla lähetystorille, mutta jos joku ne haluaa niin saa ottaa yhteyttä ;)
leena.onshore@gmail.com

Rillirousku kirjoitti...

Hanna: Eikö oo kummallista. Ennen vaan rumia, nyt rumia mutta kauniita. :D

Ms Ordinary: Hanki yks mutta sitäkin rakkaampi tilalle. :)

Kesäpäivä: Kiitos viestistä, toi hyvän mielen! :)

Essi: Ne on kauniita! Jotenkin sympaattisia.

Satu: Huomasin kans kirpparilla lautasen kanssa pari kuppia myynnissä mutta sille lautaselle en lämpene, vielä. ;)

Johanna: Muistelisin, että meillä olis ollut tähtikupit. :)

M-L: Ne on näköjään ollut kuumaa kamaa tuolloin! :D

Sonja: Ihan hyvä juttu on, että vanhat asiat alkaa jossain vaiheessa näyttää taas hyvältä. Ei kaiken tarvi olla niin uutta ja erikoista aina. :)

Eve: :)

Katjuska: Kyseleppä! :)

Onshore: Näihin pätee varmasti se, että toisen roska on toisen aarre. Jakaa mielipiteitä. :D Joko sait kupeille uuden kodin? :)

onshore kirjoitti...

Ei oo vielä löytynyt :(

IhanHelmee kirjoitti...

jep, sama juttu täällä. Lapsuudenkodissa nuo näyttivät jotenkin niin ankeilta. Ja nyt, kirppikseltä oli ihan pakko myös ostaa tuollaiset, odottelevat kaapissa tonttuaikoja:)