11/17/2012

Ihan oikeesti, taas on leivottu pipareita.
Viime aikaisia kuvia selatessa voisi äkkiseltään luulla, että tässä talossa ei nykyjään tehdä muuta kuin leivotaan piparkakkuja. Se on kuitenkin valhe ja väärä totuus, sillä paljon muutakin tapahtuu vähän kuin itsekseen ja osittain myös käskystä, töitä kun on ihmisen tehtävä elääkseen. Mutta eilen leivottiin jälleen kerran noita herttasia pikkuleipiä. Kohta niistä tehdään piparikaupunki.

Arki on samaa kuin ennenkin. Välillä paistaa aurinko ja välillä tihkuttaa vettä, suurimman osan ajasta pään sisällä paistaa kuitenkin. Kaksivuotias uhmaa maamoparkaansa todella rankasti ja silloinkos tuolla mainitulla aikuisella tekee meinaan todella tiukkaa pysytellä aikuisen roolissa. On katsottava peiliin ja todettava, että tytär on äitiinsä tullut, siitä ei mihinkään pääse. Onneksi tuo pienempi kimakkaäänisistä naikkosista osaa olla myös varsin herttaisa heppu, kun sille päälle sattuu ja uhmailut unohdetaan varsin vikkelään, kunnes iskee seuraava ärjypotkukohtaus. Jommalla tai kummalla.

Talossa oli vain yksi esiliina ja siitä käytiin leipomishetkillä tiukkaa kamppailua jälkipolven toimesta. Oli ommeltava toinen. Onneksi kirpputorilta löytyi tarkoitukseen varsin oivaa vihreää pallokangasta. Enää meillä ei tapella esiliinoista.

16 kommenttia:

HouseBird kirjoitti...

Hei!

Ihania kuvia ja hauskan näköisiä pipareita! Mitä karkkeja pipareissa on ja menevätkö nekin uuniin? En ole ennen moisia nähnyt, hauska idea!

hanka kirjoitti...

nää sun postaukset saa niin hyvälle tuulelle:)noita ärjypotku/raivareita on ollut tässä talossa erinäisiä.eräänkin kerran olis saanut katsoa sinne peiliin kun unohtuu se aikuisuus:)tällä haavaa koettelevin on tuo nuorin vajaa 5.v.neiti ja kaikki negatiiviset piirteethän periytyy meillä iskältä;))) piparien leivonta on kivaa:)

Rillirousku kirjoitti...

HouseBird: Pipareissa on viinikumikarkkeja. Viime joulun alla jo testattiin (nallekarkeilla) ja nyt uudessa KotoLiving-lehdessä oli tarkemmat ohjeet miten menetellä, ettei kärtsää uunissa. Eka piparit noin kolmeksi minuutiksi uuniin, sitten karkit koloihin ja kahdeksi minuutiksi uuniin. Nuo ajat todettiin meillä hyväksi. Karkit on kuvassa pipareissa jo tuossa vaiheessa siksi, kun ei oltu vielä luettu lehdestä ohjeita. ;)Tulee hienot ikkunalasit!

hanka: Ärjypotkuraivarit saa ehottomasti hyvälle tuulelle. ;D Jälkikäteen ne saattaa naurattaa mutta itse tilanteessa harvemmin, ellei sitten oikeen oo hyvä päivä ja maamo niin huumormielellä, että jaksaa ottaa lunkisti. Monesti ei. :)

Lilla kirjoitti...

Uujeah, mun puolitoistavuotias uhmaa myös. Ja se on vasta alkua!!!

sade kirjoitti...

Meidänkin pitäisi leipoa joulupipareita. Siinä on sitä tunnelmaa. Kun joululaulut soivat taustalla.
Meidän 3,5v istuu vieressäni ja katseli kuvia kun katselin blogiasi ja hän huudahti: vautsi mikä kannu! Mäkin haluan tuollaisen kannun :)

norsis kirjoitti...

Ihana essu, nuo napit! :) Pipareita on ihana leipoa, ja syödä, namskis :)

TanaLeria kirjoitti...

Hei,
Myohaisheranneena taalla sateisessa saarivaltakunnassa olen vasta askettain loytanyt kassanopen painajainen ohjeesi. Kummityton painajainen onkin jo puikoilla. Olisin kysynyt, loytyyko jostakin yhden linkin takaa kudontavaen sinulle lahettamia kuvia heidan tekemistaan villatakeista... ? Toista painajaista jo suunnitteleva,
MerjaUK

Kaisa kirjoitti...

Ai vitsi, tuota Kotolivingin pipariohjetta täytyy kyllä testata lähiaikoina. Ihanat värit koko postauksessa!

Juli kirjoitti...

ihanat kuvat <3

Rillirousku kirjoitti...

Lilla: Todellaki on! Eikä loppua näy, sano mun sanoneen.

sade: Kannu on kyllä soma! Kirpparilla silmät selkosellaan, niin jospa tulis vastaan. :)

norsis: Rauhanessu kiittää!

Merja: Kiitos viestistä! Hyvä, että oot löytänyt kässänopen painajaisen! Täälläkin parhaillaan taas yks vaiheessa. :) Haasteeseen osallistuneet villatakit löytyy täältä --> http://kotipalapeli.blogspot.fi/2011/12/takkihaaste-on-paattynyt-ja-kilpailu.html

Kaisa: Kiitos! Suosittelen testaamaan. :)

Juli: Kiide!

TanaLeria kirjoitti...

Kiitos linkista villatakkikuviin. Upeita toita ovat kanssakutojat tehneet!Olisin viela kysynyt, etta sopiikohan suurin koko isokokoiselle kuusivuotiaalle? Kiitos jo etukateen vastauksesta.

Pittaa vissiin minunkin kokeilla tehda piparitaikina kummitytoille leivottavaksi nyt kun tulevat piakkoin pikkujoulureissulle tanne pain.
MerjaUK

zalla kirjoitti...

hienoja kuvia ja hauska toi karkkipiparisydeemi, vois melkee koklaa jos muistaa, kuhan niitä pipareita kerkee leipoon jossai välis :)

Blueraindrop kirjoitti...

Hei, kiitos ikkunalasi vinkistä! Täytyy kokeilla...!

Lyde kirjoitti...

Meidän perheessä on jo kauan kulkenut lentävä lause: "mikään ei ole niin vaikeeta kuin olla kaksivuotias. Paitsi olla kolmevuotias." Ja usein tuohon voisi vielä lisätä että tai olla sellaisen äiti... Ja kun noita sattuu samaan huusholliin vielä kumpaakin sorttia yhtäaikaa, maustettuna parin teinin angsteilla ja lopuksi kuorrutettuna vauvan valvottamisilla, voit olla varma että täällä on välillä savu noussut korvista ja sankasti! Onneksi nuo kasvaa koko ajan, ja nyt on jo vähän helpompaa kuin vaikka puoli vuotta sitten! Mutta piparia en leivo vieläkään :-D

Rillirousku kirjoitti...

Merja: Anteeksi hidas vastaus. Täällä taas oltu pari päivää netittömänä, kiitos temppuilevan modeemin. :/ Isoin koko on ollut meillä passeli rimppanalle viisivuotiaalle. Riippuu tietenkin käsialastakin, että minkä kokoinen tulee. :)

Zalla: Kantsii kokeilla. :)

Blueraindrop: Kokeile ihmeessä. :)

Lyde: Nimenomaan, kun ihminen on aina siinä kuuluisassa iässä! Olipa ikä mikä tahansa. :D

Henna kirjoitti...

Onko noi viinikumeja, siis noi karkit? Hyvä! Itse teen nuo ikkunat aina kovista karamelleista, isken ne ensin murusiksi. Tuo kuitenkin vaikuttaa helpommalta :)