12/28/2013

Let it snow.
Jouluaattona satoi vettä niin, että ränneissä soi. Vaikka miten yrittäisi olla välittämättä, niin kyllähän se kirpasee, että pulkkamäet, lumiukkelit ja pakkashuurteinen jouluköpöttely jäivät välistä. Sitä vastoin vähintäänkin kurahousut ja kumpparit on puettava päälle, kun lähtee mutalällyssä postia hakemaan.

Joulu meni ja toi tullessaan taas tunnetta monenmoista. Enimmäkseen iloa ja onnea, vähän surumielisyyttäkin, mutta sehän kuuluu jouluun sekin. Lasten ilakointia seuratessa ei voi kuin pakahtua itsekin silkasta riemusta, sillä lapsissa elää joulun ilo. Oli meikämarttakin vissiin ollut ihan kilttinä, kun paketeista paljastui kirjaa jos monenmoista. Kaksi niistä ihanista majailee olohuoneen hyllyssä ja toinen on päässyt jo hyötykäyttöönkin, kun joulun päivinä on harjoiteltu virkkauksen saloja.

Piparitalo kavereineen majailee kaapin päällä. Eskarilainen on majoittanut poninsa piparimajan katolle tarkkailemaan päätalon asukkaiden erinäisiä löhöilyasentoja. Keittiön liitutauluun kirjattiin ylös jouluvieraat.

Tänäänkin on pimeää, mutta matka vie matonkudetta metsästämään ja toivon mukaan sitä myöten myös aloitetaan eräs suurehko projekti. Lastenhuoneesta kuvaa pukkaa viimeistään sitten, kun aurinko pilkahtaa pilven raosta ja projekti on saatettu päätökseen.

Hyvää viikonloppua!

4 kommenttia:

Mari kirjoitti...

Virkkuri-kirja on kirjaimellisesti koukuttava ;) Olis vaan päivässä enemmän tunteja käyttää eri ohjeisiin niin olis kaapit täynnä noita ihanuuksia mitä sivuilta löytyy :)

piipadoo kirjoitti...

Joo, olihan se villiä kun on joulukuu ja Lakeuden joet taas melkein tulvalukemissa! Erikoista! Ehkäpä se tästä vielä iloksi muuttuu.

-Paula

Johanna Koo kirjoitti...

Mulla on monta prikuulleen saman näköstä marmori kynttilänjalkaa. Sain ihan pilkkahintaan aikoinaan kirpparilta 2050 senttiä kappale ;)

Rillirousku kirjoitti...

Mari: Niin on! Kyllä iski innostus, ensimmäinen kokeilu tehty jo. :)

Piipadoo: Kyllä se on muututtava!

Johanna Koo: Muistan kans noita omasta lapsuudestani. :)