Terveisiä lomalta.

Vaikka arjessa ollaankin jo kiinni, niin terveisiä Saksasta! Viime viikko kului kokonansa ensin pakkaillen ja sitten lomaillen. Monipelkoinen ihmistaimi voitti jälleen itsensä, kun kaikista kauhukuvista huolimatta selvisi lentomatkoista ja muustakin varsin vähäisin kyynelin. Pelko on kamala kumppani, eikä sitä nujerreta kuin kovalla tahdolla ja pikkasen panikoimalla, mutta on se kaikki kuitenkin sen arvoista.

Lomalla ihailtiin maisemia, nautittiin tovereitten seurasta, naurettiin huonoillekin jutuille, tirautettiin tippa ilonkyyneltä onnittelulaulua kuunnellen, itkettiin surkean sängyn aiheuttamia kipeitä niskoja, istuttiin hissiin tyhjän päälle ja matkattiin ylös vuorelle, käytiin linnassa, syötettiin joutsenia, kähvellettiin puoliraakoja rypäleitä, ihmeteltiin uskomattomia maisemia, syötiin jättiläismäinen kuuma koira, uitiin ja oltiin vaan. 

Jos osaisin, niin runoilisin tähän jonkin älyttömän mehukkaan runon siitä, mitä ystävyys merkitsee. Mutta koska en osaa, niin sanon vain sen, mitä pitäisi sanoa jok´ikinen päivä: Kiitos.