2/21/2013

Jos et keksi minne sen laittaisit, naulaa se seinään.

Kierrätyskeskuksesta löytyi halpaan hintaan älyttömän monta nätin väristä vetskaria, nappeja ynnä metritolkulla herkullista persikkaharmaata kolitsia. Ennen ompelemaan ryhtymistä oli kuitenkin raivattava puhtaaksi hävityksen kauhistus, eli ompelupöytä. Tämän marjatan tuntien on parasta nostaa seinälle kaikki mitä vaan voi, sillä pöydällä ne mokomat alkavat liikekannalle alta aikayksikön, eikä koskaan tiedä mihin ne ovat matkalla.

Siinähän ne nyt ovat sitten, seinään naulatut. Niin näteissä ja sympaattisissa riveissään odottavat siinä, että löysäranteinen maamo ompelee tyttärelleen kolitsisen kesäleningin ja saa koko seinällisen ompelutarpeita haukkomaan henkeään silkasta kauhistuksesta. Ne parat meinaan tietävät mitä on tulossa ja osaavat ottaa ilon irti näistä pienistä, onnekkaista hetkistä sulassa sovussa ja lähellä toisiaan, sillä marjatan ylilavea ompelutyyli ei ole aina laisinkaan kaunista katseltavaa. 

11 kommenttia:

Niinu kirjoitti...

Wau mitä aarteita oot kotiuttanut:-) Ihania värejä!

Stine Hoelgaard Johansen kirjoitti...

Very nice place you have to your creativities, i like:))

Joanna kirjoitti...

Oi olispa tommonen väkertelylle omistettu nurkkaus olemassa! Tulis varmaan puuhasteltua tuplastienemmän. Vai tuleeko?

Satu kirjoitti...

Kyllä ne varmaan on ihan sulassa sovussa kankaankin kanssa tyttären päällä :D

Mutta kiva idea. Juuri tänään sulloin omat vetskarivarastoni isoon lasipurkkiin kirjahyllyn päälle, kun herra yksivuotias tuppasi kuljettamaan ketjuja sinne sun tänne.

Lyde kirjoitti...

Kerro oi kerro mitä tuossa pöydällä olevassa lasipurkissa olevat kiekot ovat? Minun ompelupöydältä puuttuu tuon näköiset ihan kokonaan, onko minulla aukko sivistyksessä? :-D

i n a n a kirjoitti...

Onpa viihtyisän ja jämptin näköinen puuhastelupaikka. Kyllä kelpaa touhuta :)

pikku viu viun äitee kirjoitti...

ihanan sulassa sovussa vetskarit! :) Tuollaista ompelunurkkausta kaivattais täälläkin...minnehän sen sais mahtumaan...:)

Nonna kirjoitti...

Sulla on kaunis työpiste. Ei se ihme, että syntyy kaikkea kivaa... =)
Työniloa!

Anna Kotikolmio kirjoitti...

Ihana idea toi punainen patteriputki. Onko se maalattu vai teipattu?
Myös mua jäi harrastelijaompelijana vaivaamaan kovasti, mitä tuossa lasipurkissa on :)

jossu kirjoitti...

Toi ompelupöytä kaikkinensa on niin puoleensavetävä että oikeen kädet syyhyää päästä ompelemaan..mutta sun pöydällä ja tarvikkeilla ;) Itellä ku ei oo mitään kivoja tarpeita tällä hetkellä..

Rillirousku kirjoitti...

Niinu: Värit on maukkaita kyllä!

Joanna: Kyllä täytyy sanoa, että tulee tehtyä enemmän kun kaikki on aina valmiina muuta kun alkaa tekemään. Ei tartte roudailla. :)

Satu: Saa nähä alkaako ne protestoimaan ompeluhetkellä. ;)

Lyde: Nyt on kyllä isohko aukko sivistyksessä, koska huopakiekot kuuluu ehottomasti jokaisen ompelupöydän vakiovarusteisiin. :D Eivaan, tuossahan ne on pari vuotta nököttäny, tuon purkillisen lisäksi löytys vielä iso korillinen samaisia palluroita. Haluukko ne? :D

inana: Oikeen hyvä ompelupaikka on kyllä. :)

pvvä: No esimerkiksi makkarin nurkkaan, niinkuin meillä? ;)

Nonna: Kiitos, ompelukärpäsen puremaa odotellessa on kätevää siivota työtila. :)

Anna: Putki on enemmänkin oranssin luonnossa, se on maalattu ihan normi kalustemaalilla vaan. Purkissa on siis huopakiekkoja, taannoin kirpparilta hankittu maton tekoa ajatelleen mutta suunnittelun asteelle on jäänyt. :)

jossu: No ala tulla ny sitten kun tästä taudista taas päästään! :)