8/19/2012

Minäkö se tässä.
Olipa kerran kesä, josta muistikuvat ovat varsin hataria. Lehdestä luin, että satoi paljon ja täältä katselin, että näemmä alkukesänäkin on jotain tehty. Pyöryläinen pallo, joka keskivartalon yläpuolella keikkuu, saattaa tietyin väliajoin lipsahtaa sumuiseksi, jolloin muistikuvat mistä milloinkin katoavat unholaan. Toisinaan siihen on syynsä, toisinaan ei. Tällä kertaa tämä pää teki tenkkapoon syystä ja toisesta mutta ne utuisuudet jääkööt tämän marjatan ratkaistaviksi nyt ja jatkossakin.

Joskus sumun hälvenemiseen tarvitaan vain yksi pieni hetki. Tai kaksi, kuten tällä kertaa. Ensin sain päivällä nähdä tusinoittain tovereita ja sitten samaisena yönä iskettiin pyöreän pöydän ympärille kolme etutukkaa, pari pakettia teetä, suklaalevy ja banaaniterttu. Tuon listan ensiksi mainitut puhuivat elämästä kiihkeästi kuiskaten ja tuhosivat loput listasta kitusiinsa vähintäänkin yhtä kiihkeästi. Seuraavana päivänä katselin, kun toinen etutukista kauhoi kauhalla mansikkahilloa purkkeihin pakastamista ja talvea varten. Mansikkahillo alkoi tuntumaan elämän tärkeimmältä asialta ja tiesin, että sumu on hälvenemässä.

Sen jälkeen on tehty asioita, joita muistan. Pinnallisimmista mainittakoot talon vaihtunut verhojärjestys, muistot mummulasta, kaulahuivi syksyn väreissä, aurinkoiset rantapäivät sekä metsäretket.

Joskus se saattaa olla mansikkahillo, joka tekee elämästä elämisen arvoista.

27 kommenttia:

Minna kirjoitti...

<3 ja halaus!

Kiki kirjoitti...

Ihanata, hyvä hillooo! :)

larppa aliisa kirjoitti...

minä muistan suurimman sumun itsessänäni aikana, jona elin yksin. ja sen, miten lasten kanssa vietetty aika, sämpylöiden leipominen palautti takaisin jonnekin tähän. ei turhaan suomenkielessä ole sana "käsitellä". saada käsin tuntuma. ja samalla sumu hälvenee. vaikken sumuasi tiedä, toivon suuret voimat. ja paljohan olette kokeneet jo niinä hetkinä, kun olen tätä blogia seurannut. sinussa on paljon vahvuutta. myös vahvuutta olla heikko. (sori tää pitkä jaaritus..)

sokerikorppu kirjoitti...

Hienoa, että on ihmisiä ja asioita puhaltamassa utua pois, ja että jaat tämän meille :)

Silmäilijä kirjoitti...

Kirkkaita hetkiä ja paljon makeaa hilloa syksyysi <3.

Omaa sumuani yritän käsitellä tikkuamalla ja leipomalla. Toivon hartaasti, että saisin omat etutukkani suklaineen päivineen pian saman pöydän ääreen... Kiitos kirjoituksesta, sain voimaa uskoa siihen, että asiat selkenevät vielä. Taas.

Päivi kirjoitti...

Kuulostaa hyvältä :)

Ainiin! Mulla on arvonta blogissa, käy kurkkaa! :)
Kivaa alkuviikkoa!

http://kuplatupla.blogspot.fi/2012/08/arvonta.html

hanka kirjoitti...

onneksi paksunkin sumun jälkeen yleensä nousee aurinko.kokemusta on:)oikein aurinkoisia päiviä teillekin.:)

Enni kirjoitti...

Milloinkanhan tämän talon sumu laskeutuisi kokonaan? On päiviä jotka menevät hyvin ja elämä kukoistaa, mutta on myös päiviä jotka eletään ihan sumussa.

Jos sulla on auto käytössä niin tule käymään? Miekkoseni on metsäreissulla in yksikseni elelen.

Anskuli kirjoitti...

Voimia ja aurinkoisia päiviä sinne sumun keskelle <3 Onneksi elämä voittaa aina jossain vaiheessa!!

Rillirousku kirjoitti...

Minna: <3

Kiki: Hillo rules!

Larppa Aliisa: Kiitos viestistä, elä suotta anteeksi pyytele. :) Pitäs aina vaan jaksaa luottaa, että sumu hälvenee ennen pitkää. Ja että ilman huonoja päiviä ei osaisi arvostaa niitä hyviä.

Sokerikorppu: Ilman etutukkatovereita ja muita, oltaisko me mitään?

Silmäilijä: Kiitos viestistä! Mukava kuulla, että vaivainen valitustulvani saattaa auttaa jotakuta muistamaan, että huominen on hyvä. Voimia sumuisiin päiviin! <3

Päivi: Kiitos. :)

Hanka: Niinpä, pitää vaan jaksaa luottaa. Vaikka joskus se onkin vaikeaa.

Enni: Toivotaan mansikkahilloa sinnekin <3 Tai jotakin, että kuus päivää viikossa paistais ja yhden satais, eikä toisinpäin. Huonoja päiviä tosin piisaa sillon tällön, se on elämää. Soittelen!

Anskuli: Täällä on sumu lähes muisto vaan, tällä kertaa ja onneksi. Kiitos! :)


Lilla kirjoitti...

Ei mulla muutakun että <3

Dooda kirjoitti...

On se vaan niin mukavaa, ku Rilla tuli takas! Voimia sumupäiviin. <3

Karavaani kulkee kirjoitti...

Ostin tässä jokin kuukausi sitten alennuksesta samanmoiset verhot kuin sulla nuo jaffat enkä pitänytkää niistä vaan pistin myyntiin ne ja sain sievoisen voiton vielä kaupan päälle.Olivat ehkäpä liian räikeät ja päällehyökkäävät minun makuuni.Mutta sun kotiin ne sopii kuin nenä päähän.

Lyde kirjoitti...

Ihanaa kun sä oot taas täällä :-) Terkuin sumuisten vuorten emäntä.

Villis kirjoitti...

Kiva, että olet palannut blogisi pariin, olen kaivannut pitkään elämäntäyteisiä kirjoituksiaisi!!! Makeutta elämään meille kaikille, vaikka sitten mansikkahillon avulla:D
Toivoo Villis

Mertsi kirjoitti...

Hienoa, että aurinko jälleen alkanut paistamaan ja jaksat sekä haluat taas jakaa meidän iloksemme pieniä säteitä siitä :)

SENJA SAARTOALA kirjoitti...

hei rillis oot paras ku oot palannu ruotuun. i like. <3

stiina kirjoitti...

se yöhetki oli hyvä! sumua hälveni jokaisen otsatukan alta.

mukavia syyskesän päiviä <3

- yksi otsatukista

KaisuT kirjoitti...

Tulin vilkaisemaan ja yllättäen olitkin täällä :o Tosi huippu, jatka vaan samaan malliin. Tämä on meille vanhemmillekin voimia antava blogi. Elämä on silloin oikeaa elämää, kun on myötäistä ja vastaista eikä vain suoraa viivaa ;)

hannamaria kirjoitti...

Voi miten mukavasti sanailtu, on sanat kohdallaan:) Se on pääasia, että valon löytää aina uudestaan, keinolla millä hyvänsä. Rohkeasti jaat täällä kesääsi, kiitos siitä. Omat mietteet saivat sopivaa lisää-uusia mittasuhteita. Voimia tuleviin päiviin!

Sonja kirjoitti...

Blogistani löytyy sinulle jotain pientä :)

http://luoviahulluuskohtauksia.blogspot.fi/

Annukka kirjoitti...

Näin viime yönä unta, jossa pääsin kylään teidän kotiinne. 8)
Meno oli aika vauhdikasta ja seura mitä mahtavinta!

Olit mm. ostanut Tarjoustalosta 9 eurolla ihan kreisin kengurunpoikasen lemmikiksi ja kutonut sille raidalliset polvisukat villalangasta. Ite pelkäsin aika lailla tuota hyökkäilevää karvaläjää.
Eri mimmi!

Onnellista syksyä teidän perheeseenne!

Rillirousku kirjoitti...

Lilla: <3

Dooda: Kiitos <3 Kuin sinne myös!

Karavaani kulkee: Niin se on, joskus kaupassa hyvältä näyttävä näyttääkin omassa ikkunassa varsin eriltä. :)

Lyde: Kiitos. Terveisiä sumuisille vuorille!

Villis: Makeuttapa hyvinkin. Kiitos. :)

Mertsi: Kiitos viestistä!

Senja: Kiitos hilloserkku!

Stiina: <3

KaisuT: Nimenomaan. Ja huonojen päivien merkityksen tajuaa vasta jälkeenpäin. :)

hannamaria: Kiitos viestistä! :)

Sonja: Kiitos. :)

Annukka: 9 euron kreisi kenguru kuulostaa kieltämättä vähintäänkin kreisiltä. :D Muttei meillä semmosta silti oo. Tuu vaikka kattoon! :) Aurinkoista syksyä sinnekin ja mukavaa, kun kirjoitat. :)

Minna kirjoitti...

Loistavaa kun tulit takaisin!

Rillirousku kirjoitti...

Minna: Kiitos Minna! Pieni oman navan tarkastelu teki hyvää, kaikille. :)

Pinja kirjoitti...

Mahtava mansikkahillo ja sen uskomaton voima! Ehkä pitäis vetäistä itsekin pari lusikallista :)

Rillirousku kirjoitti...

Pinja: Kokeile toki! Tosin uskallan väittää, että tuossa tapauksessa jopa puolukkahillo olis voinu ajaa asiansa. ;)