Mauri ja Kerttu ovat saapuneet kotiin.
Kauheen miellyttävää jotenkin tämä elo näin kevätaikaan. Välillä nuppia kiristää ja tekemättömien töiden lista puristaa päätä vanteen lailla mutta pääosan ajasta olo on jotakuinkin leppeä.
Tämä marjatta täällä on ollut viime vuosina varsinainen kirpparirotta mutta tiiättekö, on tapahtunut kummallisia asioita, sillä rotta on enää vaivainen hiiri tuon asian suhteen. Kirpputorien ajattelu maittaa varsin makosasti mutta sitten kun pitäisi kammeta ruho liikenteeseen niin ei vaan irtoa. Ehkä syypää voi olla tuo kirpputoreihin kyllästynyt jälkikasvukin, sillä narinansa on sen verran hermoja raastavaa, että alitajunta pistää vastaan pelkästä ajatuksesta.
Vaan eilenpä kävin, kun toverin siivellä matkaan lähdin. Ja voi veljekset että voi ihminen kokea aarteenlöytäjän tunnelmia, kun oikein kohdalle osuu! Tällä kertaa tämä rakkaudentuntemus iski ankarana rintaan, kun erään hyllyn päällä näin nököttävän tuon pienen Maurin, jonka joku taitava on vuonna 1946 paperille piirustanut. Mauri saattaa oikeasti olla naispuoleinen, vuonna 45 syntynyt emäntä, jonka jämäkän mutta lempeän katseen alla on kasvanut oiva joukko pikkumaureja mutta jotenkin tuo vaan näyttää ihan Maurilta. Oi kunpa jostain tietää sais tuon pienen nappisilmän tarinan, olis muuten herkkää!
Kerttu löytyi tänään postilaatikosta. Eräs kiltti naikkonen luopui Kertusta pitovaikeuksien vuoksi mutta täytyy kuitenkin todeta, että oli tuosta huolimatta varsin hellästi pistänyt likan liikenteeseen. Kosteusvaurioita ei ollut kertynyt ja Kertun posket vihersivät vain vähäsen. Tuon punatukan paikka on vierashuoneen sängyllä muun pehmoporukan pääjehuna.
Tänään siivosin ompelupöytäni ja huomasin, että ainakaan langanpuutteesta ei ompeluhetket jää kiinni. Kangastakin on kertynyt sen verran, että sillä vaatettaisi pienen armeijan.
Vappuja kuomat!
13 kommenttia:
Oh, I love your pics and style. Just gorgeous!
Have a fine weekend!
I.
Sinulla on tuo ihana marimekon leninki:)Olen ihaillut kankaan keltaisia väerjä ja kuosia, ja harmitellut, kun luulen ainakin, ettei malli istu pömppömahani kanssa(ruokasellaisen:/)Ehkä vielä uskaltaudun kokeilemaan!!Sinä kuitenkin tuhoat ompelemalla kangaspinoasi, minulla taas pitkään vain olleet laatikoiden täytteenä kaikki ihanat kankaat...
Ihan pakkopakkopakko kysyä, mistä tuo ihana marimekkokassi? :o et haluais myydä?? ;D tuskimpa! mutta aevan ihana on!
Ooo, sää siis järkkäsit Kertulle het miesseuraakin sinne! Ihanaa, kevätlovee <3 Hyvin näyttää neiti kotiutuneen, terkkujaa!
Kiitos, olipa hauska kirjoitus :D
Oi,teillä on tuo sänky,joka meillekin pitäisi kotiutua.Hauska tyyny.:)
MiMa: Thank you so much! :)
hannamaria: Ehottomasti kokeilet! Ei ruokavauva saa olla kivan pukeutumisen esteenä. Jos vähän pingottaaki, niin mitä siitä! :) Kuosi ja väri on kyllä kertakaikkisen herkulliset.
Anonyymi: Kangaskassin sain sisustusillasta Marimekolta. En ihan vielä oo myymässä. :D
Dooda: Hyvin on nuor nainen kotiutunu! Pientä tihrutusta kuulin eilen illan kähmeessä vierashuoneesta mutta ehkä se oli vaan tuuli, joka ikkunan takana ujelsi. Tänään on taas hymy irronnu entiseen malliin. Terkkuja takas ja kiitos!
Niina: ;)
Virpi: Sänky saatiin yhen kuvausjutun yhteydessä. On kyllä älyttömän hyvä! Leveämpi mitä luulin ja laatikoihin mahtuu oivasti vieraspeitot ja tyynyt. :)
Mustavalkoiseen sisutukseen rakastuneena kysyn että mitä materiaalia teidän lattiat on? Minkä väriset ne oikeesti on?
Hauska teksti :). Ensimmäinen lause herätti mielenkiinnon oitis.
t. Maurin tytär ja Kertun äiti
Isosisko: Keittiön ja olkkarin lattia on parkettia, valkolakattua saarnia. Ei siis valkosta vaan erittäin vaaleaa puuta, lämmin sävy. :)
Marja: Sepä sattu! Tutut kaverit muutti meille siis. :)
Mistä neitosen kengät? Tämä täti tahtoo samanlaiset tyttärelleen!
Anni: Kengät on H&M. :)
Ihania kuvia, tykkään kovasti tämän blogin fiiliksestä!
Lähetä kommentti