Kortit on mun kavereita.
Muutama päivä sitten kirjoitin korteista ja muista suomalaisistani, joita niin kovasti armastan. Tänään löytyi postilaatikosta mukava pieni kuori, josta paljastui neljä aivan herttasaa luomusta.
Jenna on nimi tämän taiteen takana ja voi kuulkaa kun kerron, että meinasipa vallan sydän jättää lyönnin välistä kun ensi kertaa tuon ylimmän kuvan hihittävän tyttösen näin. Mikä paita! Kertakaikkisen makonen taiteilu, en muuta voi sanoa. Myös Lintunen, Intiaanityttö ja Karhufloristi kielivät siitä, että tuosta loistavasta taiteentekijästä kuullaan vielä, kuten aiemmin jo muualla todettua. Korttien lisäksi putiikistaan löytyy myös julisteita ja kirjanmerkkejä. Kahtokeepa! Kiitos Jenna.
Korteista yleisesti sen verran, että miten oivallisia ovatkaan. Niitä voi teipata seinään, tehdä kollaaseja kehyksiin, roikuttaa nipsuhengarissa, pujottaa naruun viiriksi, leikkiä muistipeliä tai sitten perinteisesti kirjoittaa taakse jokin mehevä lause ja antaa läpyskä toverille. Kortti on ystävä.
12 kommenttia:
jep, mullaki silmät muljahti innosta kun näin ton ekan kuvan. se on magee. hienot värit ja asennetta juuri oikeella tavalla (lue: mua miellyttävällä tavalla).
Minä olen pelannut korteilla "huisuutusta" mummani, äitini ja nyt tyttäreni kanssa.
Huisuutus-pelissä molemmille pelaajista jaetaan yhtä monta korttia. Pelaaja valitsee vuorollaan tietyn määrän kortteja käteensä viuhkaksi ja huisuuttaa (=heiluttaa) niitä mahdollisimman nopeasti eestaas. Sitten toinen pelaajista yrittää arvata montako korttia huisuuttajan kädessä on. Jos arvaus osuu oikeaan joutuu huisuuttaja antamaan korttinsa arvaajalle. Näin tehdään vuorotellen ja se joka saa kaikki kortit on voittaja :)
Tuota hihittävää tyttöä ihastelin minäkin eilen, aivan ihania!(: Tuo tyttö on jotenkin niin veikeän näköinen, että olin lähellä tilata sen meillekkin.
Mahtavalta näyttävät kortit kauniissa ympäristössä! 8D Suurkiitokset!
Tuo ensimmäinen kortti hymyilytti täälläkin:)
Noi on kyllä ihania. Mä tykkään tosta karhusta eniten. Vaikka hihittelevä tyttö on sittenkin ehkä yhtä ihana. :)
ja lapselle kun antaa pinon kortteja, voidaan yhdessä keksiä satu, joka jatkuu aina seuraavasta korttikuvasta. aikuisten keskenkin hauskaa!
Iik! Tosi ihania kortteja! Miksei munkin postilaatikosta tipahtele tuollaisia ihanuuksia? ;D
Oletpa söpöjä kortteja löytänyt. :)
Hei, ja tykkään sun tyylistä ja blogista. Usein tääl vierailen.
-Kaisa
Kortit on kyllä huippuja, mulla on tapana aina reissuilta lähetellä kortteja vähän vaikka kenelle. Silloin sääntönä on se, että pitää löytää joko mielettömän hieno kortti, tai sitten kaikkein turistein mitä löytyy, tekstiin laitetaan peeässänä kumpaa kategoriaa kortti edustaa. :) Jääkaapin ovesta löytyy melko veikeitä yksilöitä tälläkin hetkellä.
Niistä oikeasti hienoista korteista taas on hauskaa tehdä juurikin kollaaseja, joilla voi nopeasti piristää huonetta. Mun kollaasit on yleensä melko eläväisiä, kun fiiliksen mukaan tulee vaihdeltua kuvia.
ps. Linkitin sun blogin omani suosikkilistaan, toivottavasti et pahastu. :)
kerrassaan makeita kortteja..ihanasti oot käyttäny niitä..kävin heti kurkistelemassa henkilöä korttien takana..muutenki kiva blogi sulla!
Anonyymi: Nimenomaan! Juuri sitä. :)
Henni: Meillä pelattiin tuota samaa, tosin nimellä Huisku. Säännöt on kuitekin samat. :) Sen lisäksi pelattiin väristä. Jokaiselle jaetut kortit oli väärinpäin ja yksi sanoi värin. Kaikki käänsi kortin ja kenellä oli eniten tuota väriä sai kaikkien kortit. Voittaja oli tietenkin se, joka muisti kortit parhaiten ulkoa ja keräsi suurimman pinon. :)
Sussu: Veikeä on. :)
Jenna: Kiitos itsellesi! Kyllä ne kehuja ansaitseekin. :)
Virpi: :)
Nova Melina: Karhukin on eri söötti! Sympaattinen. :)
Larppa Aliisa: Kiitos vinkistä, pitääpä kokeilla! :)
Outi: Tilaamaan vaan! :D
Kaisa: Kiitos! :)
Siiri: En pahastu. :) Hyvä idea tuo, että mahdollisimman turisti :D tai sitten hieno. Ne ökyturistit on omalla tavallaan niin sympaattisia. :)
Reeta: Suurkiitos! :)
Lähetä kommentti