2/24/2012

Vihertää.
Kevät on tuolla jossain, hankien alla. Valoa piisaa jo mutta viherrystä saadaan odotella vielä tovi. Litisevän vuodenajan ja sen jälkeisen kesän tulon tunnistaa kihelmöinnistä viherryspeukalossa. Tämä matami sai syntyessään geeneissä melkoisen ison peukalon keskelle kämmentä, mitä kaikenmoiseen elävään kukkaan ja ruohoon tulee mutta se ei estä yrittämästä. Edelliset viherkasvit heittivät henkensä luultavasti liian aktiivisen kastelun seurauksena, joten taas ollaan vähän viisaampia. Elävät sen minkä elävät, nautitaan vihreästä niin kauan kuin sitä kestää.

Eilen maailmaan ilmaantuneella pienellä prinsessalla on nimi. Tänään kuulimme armaalta anopilta, että eilen vietettiin myös meikämarjatan ja miehensä kihlapäivää. Suorastaan herttasta, kummakos tuo kun oli alitajuisesti niin mukava mieli. Tuo olo ei tosin jäänyt eiliselle vaan tänäänkin on sisäinen aurinko paistanut. Sitä on vaikea mennä sanomaan, että näkyykö se ulospäin muuta kuin yliaktiivisena puhelinkäyttäytymisenä mutta sanonpa vain, että tähän voisi tottua! Elämä on mukava asia.

Lempimökkikirja siivittää ajatukset haaveitten kesätorppaan. Vielä joskus. Tule kesä!

5 kommenttia:

kirpparikeiju kirjoitti...

Tunnistan itseni tuosta vihreästä peukalosta keskellä kämmentä. Juuri tapoin kaktuksen, jolla oli suuri symbolinen arvo (se oli yhtä vanha kuin poikani. Sitä katsellessa oli mukava muistella menneitä).

Nyt olen kuitenkin opetellut suhtautumaan viherkasveihin armollisemmin: viherkasvit ovat kuin leikkokukkia ja sen vuoksi niiden on tarkoituskin elää vain hetken aikaa. Siksi niistä saa luopua heti, kun alkavat nyrpistellä nenäänsä.

huuuhtala kirjoitti...

Pieni loraus vettä joka keskiviikko kukille on saanut tämän kukantappajan kukat jopa kukkimaan! Erityisesti ongelmia on tuonut kaktusten ja rahapuiden tappo. Vaan tuollapa töröttää kaksi komeaa rahapuun alkua :)

Täälläkin kesää ootellessa, voisin skipata koko loskahetken.

Anonyymi kirjoitti...

Eräs tuttavani, joka ammatikseen kukkien ja kasvien kanssa hommailee, kertoi että kukatkin tykkäävät säännöllisyydestä. Niinpä kukkiakin pitäisi kastella tiettynä viikonpäivänä. Mehän alettiin näin tekemään ja tsadaa, kukat on ihan eri kuosissaan. Muistaakin helpommin, kun esim. joka torstai tajuaa että ai niin, tänään pitää kastella ne kukat! Ainakin jos aluksi muistuttaa itseään tiettyinä päivinä, niin äkkiä alkaa sen muistamaan ilman muistutteluja.
Ja totta tosiaan, kukat kuulema kuolevat yleensä liika kasteluun! MOni kukka jopa tykkää pikku kuivahtamisista.
Tsemppiä viherpeukalointiin! :)
-h

Tytti kirjoitti...

Tuo mökkikirja on kyllä ihan mahtava. Inspiroiva ja kaunis.

Rillirousku kirjoitti...

Kirpparikeiju: Jotkut viherkasvit on sitten taas niitä, jotka ei kuole millään vaikka kuin yrittäis. :D

huuuhtala: Hyvä idea! Täälläkin on tästälähtien kastelu-keskiviikko! :)

h: Mun ongelmana on nimenomaan ehkä se epäsäännöllinen ja erityisesti liiallinen kastelu. Pumppaan sen horsmakkeen ihan täyteen kun epäilen, että en muista seuraavaan kuukauteen kastella. Siis ihan varmuuden vuoksi. Ja sitten seuraavana päivänä unohdan, että kastelin eilen, ja taas pumppaan sen täyteen. :D Nyt alkaa säännöllisyys viherryksienkin kanssa. :)

Tytti: Niin on! Niin mökkikirja ettei paremmasta väliä!