.

5/31/2011

Kirpputorilta löytynyt villatyyny pisti maalipensselin laulamaan.
Eilen meikämaamo jälkikasvuineen ähelsi rautakauppaan aikomuksenaan hankkia muutama maalitonkka. Sävytys oli ehdottomasti ostosreissun vaikein osio, sillä maukkaita vaihtoehtoja oli seinä pullollaan. Loppusuoralle pääsivät denim, tomaatti, basilika ja greippi.

Iltayö siinä sitten meni sutiessa. Kaappi oli muutama vuosi sitten maalattu valkoiseksi mutta nyt se tuntui liian romanttiselta tuon hörselöisen sohvan rinnalla. Romantiikka ei kuulkaat sovi tähän taloon, joten jotain oli tehtävä. Toverin vinkistä humautin oven sisukset denimillä. Laatikon kohdalla sydän tuli järjen tielle.

Aamulla säntäsin katsomaan lopputulosta uusin silmin ja myönnettäkööt, että kyllähän se pikkusen rinnuksesta otti. Tarkoituksena on siis korvata laatikon basilikakin denimillä mitä pikimmiten, vaikka toisaalta olen jotenkin kieroutuneesti alkanut pitämään tuosta ylipirteästä alalaatikosta. Siitä on ainakin romantiikka kaukana!

5/30/2011

Viikonloppu hurahti pääkaupunkiseudulla melkoisen liukkaasti. Väsymyksen määrä on hyvin huomattavissa silmäpussien lattiaahipovuudesta mutta siitä huolimatta mieli on varsin virkistynyt.

Muutamalle kirpputorillekin hinutimme aamutuimaan ja kylläpä vetikin suun messingille monenkin aarteen bongaus. Kenkärakastaja ilahtuu erityisesti kengistä. Varsinkin silloin, kun viidelle kenkäparille tulee yhteishinnaksi 22 euroa.

Rahallisesti köyhempänä mutta henkisesti rikkaampana painuu tämä matami jatkamaan maaluupuuhia.

5/27/2011

Portaikossa oli ennen musta takorautakaide ja tilaukseen pistettiin jotain ihan muuta; puhdasta valkoista, kirkasta lasia ja valkolakattua saarnia. Saatiin vaneria.

Luonteillemme on hyvin tyypillistä viimetingassa oleminen. Erääseen tosiasiaan heräsimme, kun uusi lattia alkoi hipoa porraskuilun reunaa: Hetkinen, mites ne kaiteet! Pitäisköhän niitä alkaa jo tilaamaan?
Parin päivän päästä saapui suunnittelija taloon ja toivoaksemme omaamme uuden kaiteet tässä lähiviikkoina.

Jotain oli porraskuilun suojaksi kuitenkin keksittävä, jotta lattia saatiin tehtyä loppuun. Nyt käytävää koristaa erittäin viehättävä vanerikaide.

Tahdon toivottaa näihin käytäväkuviin, näihin vaneritunnelmiin oikein rattoisaa viikonloppua. Se on kuulkaa meikämaamolla tiedossa ensimmäinen vapaaviikonloppu vuoteen! Wuhuu!
Poika on oppinut piirtämään ihania pikkuhippiäisiä.

5/26/2011

Keittiöön on vihdoin saatu lamput paikoilleen. Tokihan ne ovat vielä sähköttömät mutta kuitenkin yksi askel lähempänä valmiin suuntaan.

Myös käytävä on saanut lamppunsa. Kattoon päädyimme sitten pitkällisen pohdinnan jälkeen hankkimaan jotain mahdollisimman yksinkertaista ja aikaakestävää. Toivokaamme, että valituksi tulleet plafondit ajavat asiansa.
Seinälle oli tarkoitus tulla taannoin kuvassa nähty kellarivalaisin mutta koska toinen osapuoli vierasti tuota ajatusta niin suuresti, niin päädyimme muuhun. Kellarilampuillekin kyllä löytyy paikkansa, se on vissi!

Jos meikätäti jotain suuresti himoaa, niin kaikenmaailman purkkeja ja purnukoita. Tyhjinä, sillä mikäpä sen mukavampaa kuin täytellä purnukoita kaikella tarpeellisella. Teimme kolmevuotiaan kanssa diilin, että keittiön hyllyköstä alin hylly on pojun ja loput maamon. Sen kyllä huomaa.

Ilta-aurinko kuikkii koivujen takaa, hyvää yötä.
Tytteli sairastaa.
Aamulla heräsin isoveikan hilpeään lässytykseen: "Voi tyttöä, sinulla on niin ihanan lämmin käsi ja pää. Ja jalka." Epäilys karisti unihiekat melko liukkaasti silmäpusseille ja kuumemittari varmisti, että aikamoisen kuumeen oli luonto puskenut tuolle typykälle yön aikana.
Ja näin unhoitimme kaikki päivälle suunnitellut aktiviteetit ja muhimme sisätiloissa tämän sateisen päivän.

Tämä martta tykkää kotoisasta minimalismista. Sellaisesta, että jos sisustustuksen perusroipetta on mahdollisimman niukasti, niin sitten kaikki arkinen ryönä on siihen ikäänkuin vain lisähöystöä eikä tavallansa liikaa.
Mutta sitten on kaikenmaailman hyllyt, joille pitäisi omata kaikkea tyylikästä esillepantavaa. Tuohon mainittuun kategoriaan ei kuulu vaikkapa pokkarikokoelma, niin viehko kuin tuo kirjojen sateenkaari onkin.

5/25/2011

PURETTU LUPAUS

Esipuhe:
Tätä tekstiä näpyttävä henkilö on vannonut, ettei tule kuunaan julkaisemaan ennen ja jälkeen-kuvia. Tuo vannomus on tosin rikottu jo taannoin lastenhuoneen kuvien kohdalla ja niin tulee tapahtumaan nytkin.

Eksyin pahassa remonttitaantumuksessa selaamaan kuvakansioita siitä edestä, että olisin edistämässä valmistumista. Nyt ei vain oikeen taho napata tuo touhu, kun on saatu paikat jotenkuten kasaan.
Tuossa kuvia selatessani löysinkin muutaman otoksen menneiltä kuukausilta. Tällä kertaa keittiö on katseltuna siltä sivulta, joka tällä hetkellä kestää katseita parhaiten. Tuskin kukaan haluaa ihastella työkaluvuoria, joita kohoilee milloin minkäkin tason nurkilla.

Julkaisen nämä otokset siksi, että joku kansalainen jossainpäin maailmaa voi ehkä saada niistä pontta omaan remonttiinsa. Uskoa siihen, että vain tekemällä tulee valmista ja että lopputuloksesta saa olla tyytyväinen. Tärkeintä on, että asuu sellaisessa kodissa, jossa on hyvä elää.
Meidän on hyvä elää vaaleudessa ja valossa mutta se ei tarkoita sitä, että siitä pitäisi kaikkien pitää. Asukaamme jokainen niin, että tunnemme olevamme kotonamme.

Loppu.

Olohuone, huhtikuu:

Olohuone, toukokuu:

Keittiö, helmikuu:

Keittiö, huhtikuu:

Keittiö, toukokuu:
Eilen herätyskello luikutti varsin varhain, kun tanakka matami suuntasi jälkikasvunsa ynnä sukulaistensa keralla kohti pääkaupunkia. Aurinko paisteleksi sangen somasti koko päivän, kun kävimme tervehtimässä muutamaa muuta sukulaista eläintarhassa. Illalla iski väsymys päin pläsiä ja jätimme suosiolla tälle päivälle suunnatut aktiviteetit ja körötimme kotiin nukkumaan univelkoja pois.
Nauttikaamme ensi kerralla loppuun keskenjääneet suunnitelmat.

Tänään on ollut sateinen aamu.
Kolmevuotias rakensi pitkän junaradan ja meikämaamo pakersi kangaspalasta mustavalkean taulun työhuoneen seinää koristamaan. Tauluun tulikin varsin vapaasti rakennettu fiilinki. Tiedättekö sen tilanteen, kun kansalainen tutkii jotain toisen ominkäsin näpertelemää ja kysyy tietyllä äänenpainolla: Ootko tehny tuon ihan ite?
Päätin, että tuo vapaasti rakennettu olkoot juuri tuon taulun idea.

Talossa viime viikot vallinneen kipsipölyn määrän voi päätellä mustasta tuolista.

5/23/2011

Ensimmäinen aamu ilman kipsipölyä keskeneräisessä mutta silti niin valmiissa oleskelutilassa.

Tänään ajattelin pestä ikkunat. Mutta en pese! Siitä edestä pyysin vieraita, pitkästä aikaa ilman pelkoa, että joku lapsukainen satuttaa itsensä sisätiloissa johonkin teräaseeseen tai muuten vain kierii rakennuspölyssä itsensä tainnoksiin.

Vielä on oleskelutilassa kovasti tekemistä. Sähköjä ei juurikaan ole, listat uupuu, patterit on maalaamatta, sokkelit puuttuu. Postipoika pelkää henkensä edestä, sillä lähes pari kuukautta on talon emäntä ryykinyt postilaatikolle kuola suupielissä mutta vetimet eivät ole siitä huolimatta vieläkään saapuneet. Jääkaappi ei toimi ja mikrolle jätetty kolo odottelee täyttäjäänsä. Seinä- ja kattolamput putkahtavat postiin hetkenä minä hyvänsä. Olohuoneen ikkunan takana kohoaa niin korkea roskavuori, että piharakennusta ei sen takaa juurikaan näy.
Tuosta valtaisasta listasta huolimatta voisin tiivistää tämän hetken ajatukset kahteen sanaan. Nuo kaksi on aivan ja sama.

5/22/2011

Tänään on ollut merkillinen päivä.
Olemme kasanneet pikkuhiljaa palapeliä pikkutavaroitten osalta, kiinnittäneet keittiöön hyllyn ja kantaneet tuolit pöydän ympärille. Saimme myös lähipiiriä vierailulle ja vastaanotimme tupaantuliaislahjan. Aurinkokin on paistanut.

Silti koko päivän on otsassani roikkua lerpattanut melkoinen makkara. Ehkä sen tekee jäykkänä sojottava ja särkevä jalkapöytä tai sitten sen tekee väsymys. Ehkä jopa  nuo kaksi mainittua yhteensä.

Aion alkaa paremmaksi kokiksi, olen sen kyökille velkaa.
Eilinen oli tehopäivä ja jälki sen mukaista. Pientä pintaviilausta vielä riittää mutta tänään on matami roudannut naama hangonkeksinä huonekaluja takaisin paikoilleen sekä kantanut läjäpäin työkaluja varastoon odottamaan seuraavaa kohdetta.

Eilen sai meikämartta hankittua itselleen myös pikkupoikien vaivan, naula upposi jalkapohjaan kovin mehevästi. Siinä sitä sitten istuksittiin sairaalassa hakemassa antibioottikuuria ja jäykkäkouristusrokotetta, kun perheen toinen aikuinen pakersi lattiaa valmiiksi. Tänään on jalkapohja kuin ilmapallo.

Tuo juuri mainittu pieni vaiva ei ole kuitenkaan mitään toiseen tuntemukseen verrattuna. Siihen, että ihan nyt just kohta alkaa se remonttivapaa kesäloma! Sitä ennen viilataan ne pikkujutut mitä jaksetaan, iloitaan vanerikaiteista siihen asti, kunnes oikeat kaiteet saapuvat tehtaalta, askarrellaan punostauluja jämätapetista sekä ennenkaikkea; putsataan talo kipsipölystä. Ah ma nautin!

5/20/2011

Nyt olis martalla asiaa!
Keittiö alkaa olla jotakuinkin kasassa. Ruokaa siellä valmistetaan päivittäin vaikkakin valmistamisen jälkeen se mennään nauttimaan ihan toiseen huoneeseen, koska pöytää on mahdoton vielä roudata paikalleen kaiken ylimääräisen sälän vuoksi. Ja sälähän makaa aloillaan, kunnes olohuonekin on valmis.

Yksi asia keittiöstä on vielä kuitenkin ajatustasolla: tuo niin kutsuttu välitila. On näet niin, että vaikka kuinka mieli tekisi, niin eipä tuota seinän alaosaa taida olla järkevä jättää ihan pelkälle betonipinnalle.

Välitila-ideat top 3:

Ensimmäinen idea tuli mieleen vähän kuin vahingossa, kun löysin kauan haeskellun räsymaton. Jos sen leikkaisi pituussuunnassa puoliksi, iskisi sen seinälle ja siihen lasin päälle. Tämä idea on lähes hyljätty, sillä mieheni tyrmäsi sen suoralta kädeltä. Mikä julmuri.

Toinen idea putkahti mieleen lehteä selaillessa. Siinä oli vanerista askarreltu mahottoman soma seinä köökkiin. Samaisella idealla voisi pakertaa myös varsin näyttävän välitilaratkaisun. Jotain se kuitenkin vaatisi suojakseen, ehkä taas sen lasin?

Kolmas vaihtoehto juolahti kaaliini tänä aamuna. Mieheni, puukäsityön ammattilainen, mainitsi tuossa päivänä muutamana, että meinaa askarrella saunan katon tuollaisesta pärekoria muistuttavasta suikalesysteemistä, punomiseksiko tuota nyt vuosi sanoa. Kah, siinähän olisi myös mainio välitilaratkaisu! Lasia taitaisi sekin tosi suojakseen vaatia.

Bonuksena neljäs vaihtoehto, joka on tylsä mutta aikaa kestävä; pelkkä kirkas lasi.

Keittiön lattia on valkolakattua saarnia, melko vaaleaa puuta siis. Lisäksi köökkiin on tulossa varsin näkyvälle paikalle iso vanerilevy, joka tuli rulokaapin suojana vähän niinkuin kaupan päälle.

Näillä tiedoin, mikä olisi teikäläisen mielestä paras vaihtoehto kyökin seinää suojaamaan? 

5/19/2011

Päivän asu.

5/18/2011

Tänään on maalattu ikkunanpieliä ties monettako tuntia sekä koeajettu keskeneräistä keittiötä. Tämän päivän lounas valmistui yhteistyössä poikasen kanssa, tuo mainittu toveri on kuulkaa melko etevä pilkkomaan vihanneksia.

Tämän talouden ikiaikainen lempiruoka on

Paprikaa ja kesäkurpitsaa riisin keralla

250 -400g jauhelihaa
2 paprikaa
1 kesäkurpitsa
Cre´me Bonjour Cuisine - Tomaatti ja Välimeren yrtit
suolaa
(paprikamaustetta)
(chilimaustetta)

Lisukkeeksi riisiä

1. Pilko kesäkurpitsa ja paprikat.
2. Ruskista jauheliha. Kippaa vihannekset jauhelihan sekaan pannulle.
3. Lisää sekaan Creme Bonjouria oman maun mukaan. Voit halutessasi lisätä myös hieman ruokakermaa.
4. Hauduta kannen alla miedolla lämmöllä kunnes vihannekset ovat sopivan pehmeitä. Mausta makusi mukaan.
5. Tarjoa riisin ja salaatin keralla. Kaveriksi sopii myös pähkinät ja siemenet.
Kylä mää sanon, että on tässä viimeisen viikon aikana ottanut enemmän ja vähemmän ylänuppiin tämä jatkuva pöly ja muru.
Toisaalta tässä hermoilussa on myös positiivinen puoli: ollaan loppusuoralla. Melkoisen ahkerasti meikämartta onkin taputellut itseään olkapäälle hyvästä jaksamisesta mutta mitta se näyttää olevan siivottomankin hermoilla.

Loppusuora on tiettävästi monesti se haastavin paikka. On pidettävä hyvästi mielessä suoran päässä pilkottava palkinto. Tällä kertaa se palkinto on totisesti suuri ja hartaasti pakerrettu, tämän remontin suurin osuus on sitten takanapäin! Valmistumisen lisäksi mielessä pidetään myös se, että loppusuoran päässä häämöttää myös kesäloma remontista.

Koko kesänä ei tehdä mitään r-sanalla alkavaa. Paitsi rillataan.

5/16/2011

Tänään on lähdettävä ostoksille vauvatarvikeosastolle, sinikeltainen mieheni tarvitsee tutin.
Tätä maanantaita on odotettu 16 vuotta. Heja Finland!

5/15/2011

Eilinen oli melkoisen hyvä päivä moneltakin osin.
Tärkein ensin: oma armas veluni on saanut vauvan! Tuo pieni kääryläinen on nyt muutaman päivän ikäinen ja eilinen oli siitä erityinen päivä, että saimme käydä ensimmäistä kertaa silittelemässä tuota ihanaa pientä tyttöä. Oivoi, se pieni ruikelo vei kyllä mukanaan tätsynsä sydämen ja pari muutakin elintä.

Toiseksi tärkein seuraavaksi: remontti on edistynyt huimasti eilisen päivän aikana. Meikäemo ja jälkikasvunsa olivat evakossa koko päivän. Kävimme kaupoilla ja tivolissa syömässä hattaraa sekä ihastelemassa vauvelia ja syömässä veljen tekemää keittoa. Tuon humputtelun aikana oli taloon ilmestynyt sisäkatto, liesituuletin oli päässyt paikoilleen, seinät oli levytetty lähes valmiiksi ja loputkin sähköt vedelty. Oivoi, siinä lähti loputkin sisäelimet ristiretkelle kun tuota ahkeruutta ihasteli. Ahkeria miehiä!

Illalla roudasin kodinhoitohuoneesta likatiskiä pyykkikorissa uuden köökin tiskikoneeseen. Edelleen on keittiö sen verran kesken, että vielä ei siivota kaappeja ja asetella astioita oikeille paikoilleen. Lähdenkin siis täten pyykkikorin voimin roudaamaan puhtaat astiat takaisin kodinhoitohuoneeseen.

5/13/2011

Voi pojat minkä tekivät! Jos remontti ei vie sormenpäitä niin sitten sen tekee tuo maaginen musta kumilätkä. Se on kuulkaa kynsi per maali.

Kumilätkän lisäksi on tänään ollut mielenpäällä remontoinnin korkein osuus, eli kattolamput. 
Tänään meikätäti on jälkikasvunsa keralla taas kiertänyt läpi suurimman osan lähimaaston rautakaupoista ja etsinyt kuumeisesti kattolamppuja käytävälle. Käytävän seinään on tulossa nuo vasemmassa kuvassa näkyvät kellarivalot ja jotain samansuuntaista suunnittelin kattoonkin, mutta siinä vaiheessa tuli talon toisella aikuisella raja vastaan.

Hakusessa on siis jotain joka ikäänkuin olisi ihan itsekseen, eikä tekisi itsestään liian suurta numeroa mutta silti siinä saisi olla sitä jotain. Se voisi olla joka rouhea taikka toisaalta huomaamattoman siloinen. Kyllä vain, jos tahdot elämääsi vaikeuksia, niin lähdepä kattolamppukaupoille!

Johonkin olisi kuitenkin päädyttävä, joten kuulkaa toverit! Mikäli sattuisit tietämään jotain oikein nohevaa käytävälamppua, jonka uskoisit tekevän meikämatamiin vaikutuksen, niin vinkkejä otetaan ilosta kiljuen vastaan!

Perjantai hujahtaa pian viikonlopun puolelle, joten toivotan teille kuomille kauniita unia ja Granlundin Miksun kuvia! Hyvää yötä.