5/18/2011

Kylä mää sanon, että on tässä viimeisen viikon aikana ottanut enemmän ja vähemmän ylänuppiin tämä jatkuva pöly ja muru.
Toisaalta tässä hermoilussa on myös positiivinen puoli: ollaan loppusuoralla. Melkoisen ahkerasti meikämartta onkin taputellut itseään olkapäälle hyvästä jaksamisesta mutta mitta se näyttää olevan siivottomankin hermoilla.

Loppusuora on tiettävästi monesti se haastavin paikka. On pidettävä hyvästi mielessä suoran päässä pilkottava palkinto. Tällä kertaa se palkinto on totisesti suuri ja hartaasti pakerrettu, tämän remontin suurin osuus on sitten takanapäin! Valmistumisen lisäksi mielessä pidetään myös se, että loppusuoran päässä häämöttää myös kesäloma remontista.

Koko kesänä ei tehdä mitään r-sanalla alkavaa. Paitsi rillataan.

7 kommenttia:

Kotipuolessa kirjoitti...

Blogiasi on niin kiva lukea, osaat niin taitavasti kuvailla asioita: hauskasti ja rikkaasti ja kuvaavasti. Toteaa äidinkielen opettaja kiitosten kera. :)

jossu kirjoitti...

Ja mikä sen mukavempaa sitten rillailla kun on iso urakka takanapäin ja ruusutarha saanut uuden hunnun ylleen;) En malta odottaa että pääsen näkemään kätöstenne jälkiä..ja kiva kun minäkin pysyn ajan tasalla teidän puuhista tätä kautta eli huippu kun jaksat päivitellä remontin keskellä:)

Minna kirjoitti...

Remppa on rankkaa mut hitto et on ihanaa kun se on ohi ja voi vaan ihailla jälkeä. Voi kertoa että aika kultaa muistot melko nopeasti ; )

Rillirousku kirjoitti...

Kotipuolessa: Kiitos! :) Kauheen pelottavaa, että ihka oikea äidinkielen opettaja lukee sellaisen henkilön tekstejä, joka ei konsaan läpäissyt äidinkielen kokeita kunniakkaasti. ;D

Jossu: Elä muuta tirise! Pelkän rillailun ajatteleminen ajaa remonttia eteenpäin. Teretuloa sitten juhlistamaan tätä legendaarista tapahtumaa! :)

Minna: Kiitos tsempeistä! Muutama huone on remontoitu ennen tätä isoa projektia ja kyllähän se niin on, että melko nopeasti sen tuskan unohtaa. Onneksi. :-)

Tiina kirjoitti...

Meillä tuo hiomis-maalaamis-hiomisvaihe menossa raksalla, ja kieltämättä siitä alkaa sielläkin saada tarpeekseen. Nyt on pohjamaalit joka seinässä, joten taas hiotaan, ja sitten paikkamaalataan.. ainahan sieltä jotain vikakohtia löytää kun maali ne paljastaa. En kyllä viiteen vuoteen ainakaan maalaa yhtäkään seinää uusiksi kunhan nuo nyt saadaan maalatuksi (tietysti pitäis sanoa että vannomatta paras).

Laura kirjoitti...

Ihan oikeasti sinä olet sinnikäs tyttö! Harva lähtisi asumaan täysin remontoitavaan taloon kahden pienen lapsen kanssa ja siinä lastenhoidon ohessa tekisi täysiä päivä remppahommissa. Todellakin ihailtavaa!
Ja enemmän kuin ymmärrettävää, että välillä on huonoja päiviä.
Tsemppiä ja voimaa sinne!
Palkinto on mahtava!

Rillirousku kirjoitti...

Tiina: Tunnet siis suorastaan näppien päässä juuri tämän tunteen! Ah, ilo kuulla että joku on samassa veneessä, tuo vaihe on niin tuskainen kun mitään ei ikäänkuin muka tapahdu. Samaan kategoriaan voisi lisätä myös tapetin repimisen, raastavaa puuhaa. x-)

Laura: Kiitos! Tosin en tunne itseäni kovinkaan reippaaksi, sillä kyllä tämä remontin edistyminen on ollut ihan jonkun muun kun meikämartan harteilla. :) Kyllä tätä jaksaa kun pitää ajatukset kokoajan valmiissa, jos jää miettimään tekemättömiä, niin silloin alkaa kiristää. Tuota mainittua olen harrastanut tässä viimeisen viikon aikana ilmeisesti liikaa. ;-)