Pihalla kukkii.
Alkukevään istutushinku ei kostautunut ja kukkaset säästyivät tänä vuonna lumipeitteeltä. Nykyään nuo armaiset kukkivat varsin pirteinä ja leviävät sen minkä ehtivät. Myös luonnonkukista on edelleenkin otettava kaikki irti, ja lähes päivittäin eräs horsmanrakastaja könyääkin pitkin ojanpientareita sakset napsuen.
Maltamme tuskin odottaa, että vesi laskee vielä hivenen vanhan tutun retkisaaren rannasta. Sitten pakataan mukaan uimavermeet ja kylmälaukku, hyvää seuraa unohtamatta, ja suunnataan veneen keula kohti tulevia kesämuistoja.
5 kommenttia:
Tuollainen kyykkivä vaippapylly on elämän suuria ihmeitä. Toki kukkasetkin :-).
tuo pikkuneitin kyykkystely on kyllä niin söpö näky et jos sielloisin ni syliin sieppaisin ja pusun mojauttaisin kumpaanki pullaposkeen! mahtais tirpukka olla vaa ihmeissään ku ihan outo tättärä tulee rutisteleen..ü
ihana tuo ruosteinen säilykepurkki kukkapurkkina,rouhee:)
Se kotisutumatkailu on just piristävää ja hienoja paikkoja löytyy aina!! Toivottavasti mekin päästään verestämään muistoja sille saarelle vielä tämän kesän aikana, paremmalla fiiliksellä kun viimeks vaikka erimukavaa oli sillonkin!!!
Satu: No nuo vaippapyllyt just. Ja isommatkin, jotka osaavat myös olla erittäin hermojaraastavan rasittavia. Kuten vaikkapa tänään. ;)
Anonyymi: Kiitos viestistäsi, se sai hyvälle tuulelle monenmoisen kakkapostin joukossa. :) Tuon typykän posket on pussailemista varten tehdyt. Tytsy itse ei tosin liiemmin siitä puuhasta perusta mutta ei me välitetä, vaan pussaillaan silti. :)
Enni: Mennään joku kaunoinen kesäpäivä, jee! :)
Voi että voiko ihanampaa kuvaa löytyä pienestä ihmisestä kun tuo "kyykistelevä vaippapylly"! Voi että miten ihanalle mielelle tulin tuosta kuvasta! :) Ihanaa kesää ja juhannusta!
Lähetä kommentti