3/28/2011

Lastenhuone päätyi ensimmäisenä vasaran alle ihan vain siitä syystä, että metrin mittaiset tai sen alla kasvavat ihmiset ovat tämän talon tärkeimmät asukkaat. Pikkasen siinä ehkä mini-ihmisten vanhempiakin ajateltiin. Oli nimittäin mielessä semmonenkin seikka, että lelut saattaisivat pysyä edes pikkusen paremmin pois olohuoneesta, jos tarpeiston säilömiseen tarkoitettu huone olisi mieleinen. Onneksemme tuo olettamus on pitänyt osittain paikkansa.
Toista huoneen pitkää seinää koristi rivi kaappeja. Koimme talon neliöistä löytyvän muutenkin tarpeeksi säilytystilaa, joten kaapit saivat lähteä. Ainoastaan yhden kaapin yläosio jätettiin nurkkaan laatikoksi ja siitä saatiinkin oiva paikka säilöä kirjoja sekä muuta herkästi rikkoontuvaa materiaalia.
Kaappien paikalle jäävä syvennys avarsi huonetta huomattavasti ja se olikin ihan oiva paikka liitutaululle. Liitutaululle nousevat porraslankut löytyivät takapihalta.
Huoneen värivalinnoista vastannut henkilö, eli meikämartta, ihastui siinä määrin keltaisen jättidublon sävyyn, että kiikutti koko palikan mukanaan rautakauppaan ja sai kuin saikin himoamansa sävyn seinään. Matamin miestä taisi hieman nolottaa, kun vaimo kaiveli megalegon käsilaukusta sävytysväriä kyseltäessä.
Verho roikkuu edelleenkin tangon päällä odottaen ompeluinspiraatiota.
Poikaselle on tuloillaan pieni parvisänky, kun vain aika ja rahkeet antavat myöten. Suunnitelmia on piirrelty paperille ahkerasti, saa nähdä mikä niistä pääsee toteutukseen saakka. Taulut, lukulamput ja muu sälä päätyy oikeille paikoilleen vasta uuden sängyn rakentamisen myötä.
Lattiaksi suunnittelimme mustaa kolikkomattoa mutta jouduimme hylkäämään pitkäaikaisen haaveen varannollisista syistä. Halusimme huoneeseen jonkin lämpimän materiaalin, koska talossa ei tottamaar ole lattialämmitystä. Niinpä päädyimme paksuun mattoon, joka on jalan alla mukavan pehmeä astua ja tuntuu lämpimältä.

Katosta tuli oikein hyvä pintamaalauksen jälkeen, sille ei tarvinnut tehdä suuremmin mitään. Oveen testattiin huvikseen mustaa maalia, sitä kun sattui olemaan hieman ylimääräistä käden ulottuvilla. Lopputuloksesta tuli hauska vaikkakin kiiltävä. Aika näyttää jääkö ovi paikalleen vai korvataanko se uudella.

Lastenhuoneremontti opetti sen, että jos oikeasti jotain haluaa, niin sen saa, kun vain tekee. Eikä se aina vaadi edes suuresti rahaa.

8 kommenttia:

myyrä kirjoitti...

ai kaameus tuota huonetta ennen kuvissa! :) onko tuon huoneen lattia siis ihan "normi" muovimattoa?

Rillirousku kirjoitti...

Myyrä: Tätä nykyistä mustaa varmaan meinaat? On tavallista, vähän paksumman oloista muovimattoa. Virallista nimeä on nyt muista.

nilkkulotta kirjoitti...

Tää on liitutaulu ja askelmat ovat kyllä mun lemppareita! Nii ja toi kaappi katonrajassa!

Rillirousku kirjoitti...

Nilkkis: Kiitos, niin munki. :)

Noora kirjoitti...

Nice to have you back. Sillä välin minäkin sain yhden lastenhuoneen valmiimmaksi... Tsemppiä remppaan. Näyttää niin ihanalta aina lopputulos :)

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa, kun olit antanut linkin tänne uuteen blogiin, Kiitos!
Ihan huippuja nuo ennen ja jälkeen kuvat. Rohkaisevia.
Johanna

Maire kirjoitti...

Vau! Siis todella hieno lastenhuone! Käy tsekkamassa myös meidän vastaavaa projektia täällä:
http://kettukarkki.blogspot.com/

Lisää kuvia tulloopi aiheesta tänään.

Ja tosi kiva blogi sulla, ehdottomasti alan seuraamaan :)

Edla kirjoitti...

Ihana huone!
Meillä pursuaa lasten huone retroväritystä tällä hetkellä ja musta/valko maailma siintää ajatuksissani. Nyt vain odotan koska saadaan asunto myytyä ja löytyy se meille sopiva remppakohde :)
Kiva seurata muiden projekteja sillä välillä.