Ylimmät kuvat jouluilta edellisiltä.

Kahdessa viimeisessä poseeraa yhteistyötä vastustava kolmevuotias 

sekä Jouluiloa kierrätysmateriaaleista-kirja.*

Joulukalenteri.

Tämän talon eskarilainen on pitänyt tarkkaa kirjaa siitä, kuinka monta yötä on joulukuuhun. Laskeminen aloitettiin siinä vaiheessa, kun paperille piirtyi numeroita ykkösestä aina kuutenkymmeneen saakka. Tätä nykyähän fakta on se, että tuo luku on huomattavasti pienempi. Ja sekö vasta on mukavaa!

Joulukalenteri on tässäkin talossa liittynyt olennaisesti jouluihin. Niitä on väkerretty jälkikasvulle jos jonkinmoisia, mutta silti kaupasta hankittu pakko saada Skylanders-suklaakalenteri, on mennyt maamon hartaasti vääntämän kalendaarin edelle. Siksipä tänä vuonna ei tämä marjatta meinaa vääntää lapsosilleen minkään sortin kalenteria, vaan kamut mussuttavat tyytyväisinä pahvilta maistuvaa Hello Kitty-suklaata koko joulukuun.

Mutta koska jonkinlainen kalenteri olisi kuitenkin mukava tehdä, niin ensi kertaa tämän blogin historiassa päätti tämä martta, että olkoon tämän joulun kalenteri sitten blogikalenteri! Ajatuksena on avata luukku jokaisena joulukuun päivänä aina jouluun asti ja luukun alta tullee paljastumaan luovahko tee itse-idea. 

Tartten silti apuanne toverit, sillä pienen pääkoppani mielikuvitus ei monesti kanna kovinkaan pitkälle. Tämän postauksen kommenttilootaan otetaan vastaan ideoita, ajatuksia, toiveita, ihan mitä vaan. Mitä toivoisit kalenterin luukuista putkahtavan? Koristeita? Kynttilöitä? Kransseja? Lahjoja? Eväsretkiä? 

Antakaatte sormienne lentää, odotan innolla! Ja kiitos!

* Tuote saatu blogiyhteistyön kautta

Päivä kuin naisen mieli.

Tänään on sellainen päivä. Harvinaislaatuinen valoilmiö astui esiin pilvien takaa ja keittiö kylpi hetken aikaa tuossa herttaisassa keltaisessa valossa. Myrsky nimeltä Eino on riehunut kulmilla tämän päivän ja melkoista metakkaa tuo mainittu herra onkin pitänyt lähitienoilla. Ikkunat helisevät, varaston ovi riehuu itsekseen ja piha on täynnä oksia. Aurinko paistaa, sataa vettä, sataa lunta, sataa pieniä rakeita. Ja sitten taas paistaa.

Sähköt ovat pysyneet päällä koko päivät, vaikkakin kynttilät ovat valmiustilassa iltaa kohden. Eilen oli mieleenjäävä päivä, sillä sain tutustua sympaattisiin uusiin ihmisiin, kun paikallisten sisustusbloggaajien kanssa kiersimme lähikaupungin putiikkeja niihin ja toisiimme tutustuen. Eilisestä megalomaanisen pitkä päivitys tulossa ihan tässä justiinsa. Kaikki nuo uudet mahtavat tuttavuudet ja putiikkien jouluinen tunnelma teki sen, että tässä talossa joulumieli tuplaantui entisestään. Uskokaa pois, se näköjään oli mahdollista!

Joululiinaksi tarkoitettu herttaisan punainen kangaskuoma on vallannut ruokapöydän jo monena päivänä. Kierrätyskeskuksesta löytyneestä adventtikynttiläkupista puuttuu vielä yksi hujoppi, mutta muuten se on kovasti valmiina odottamassa joulukuuta. Eräs kiva täti antoi rullallisen kuusipaperia, josta tehdään tunnelmaa tuova taulu olohuoneeseen. Viime viikolla väkerrettiin kummilapsille joululahjoja ja siinä ohessa viuhui kangasväripensseli myös keittiössä, kun vanha patalappu sai päälleen uuden ja korean vaateparren.

Tänään toivon turvallista Einoa kaikille!

Eteistä silloin ja nyt.

Pimeys ei tänä syksynä ahdista. On ihanaa polttaa kynttilöitä, fiilistellä tulevaa joulua, olla tallessa pimeän sylissä. Mutta yksi pitkä miinus pimeydestä kuitenkin löytyy - kauheasti olisi ideoita ja mieli tekisi kulkea kamera kädessä alvariinsa, mutta ammattitaito ei riitä nättien kuvien aikaansaamiseksi hämärässä. Siksi yllä kauan luonnos-kansiossa roikkuneet kuvat eteisestä. Ennen-kuvat ovat siinä määrin karmivia, että ne pitäisi oikeasti piilottaa vielä syvemmälle arkistojen syövereihin, mutta toisaalta juuri sen vuoksi ne on aiheellista läväyttää kaiken kansan nähtäväksi. Että tiiätte mistä lähtökohdista tässä talossa on remonttia lähdetty vääntämään eteisen suhteen.

Alakerran remontti otti aikaa. Lattiaan laitettiin vesikiertoinen lattialämmitys, päälle valettiin uusi betoni. Portaista lähti muovimatto kävelemään ja alta paljastunutta liimatahmaista betonipintaa tasoiteltiin ja lopuksi portaat maalattiin pariin kertaan betoluxilla. Ylin porras on vitivalkoinen ja alin porras melkoisen harmaa. Liukuvärjäys ei valitettavasti pääse oikein oikeuksiinsa, kun ylhäältä tuleva valo huijaa silmää. Mutta tulipahan tuotakin ideaa testattua!

Portaisiin tulee tottamaar kaide sekä askelmia pehmentämään jonkinlaiset jarruttimet. Suunnitelmat ovat valmiina päässä, vain toteutus laahaa. Kaideprosessin jälkeen tilasta tulee enemmän huonemainen, kun nyt eteinen on vähän turhan hallimainen ja vaikeasti sisustettava tila. Ylläolevien kuvien ottamisen jälkeen eteiseen on ilmaantunut mattoa ja muuta pehmentämään tunnelmaa, mutta valo ei anna periksi uusien kuvien ottamiselle. 

Me tykätään tuosta eteisestä ihan kamalasti! Tänäänkin istuskeltiin pitkän aikaa lämpimällä lattialla ja nautittiin tunnelmasta. Kotiin on nykyään vielä entistäkin mukavampi tulla.

Nämä Design.

Sitten viime kerran on keittiössä on tapahtunut pientä liikehdintää. Meikämartta pisti syksyn kirppari-innostuksessa menemään jopa kaikki tämän talon tarjottimet, joten olipa ilonen asia, kun Ruth otti yhteyttä ja kysyi, josko tuotteensa kiinnostaisivat. Lupasi vielä arvonnankin järjestettäväksi teille tovereille!

Nämä Designin takana on Loviisassa asustava nainen nimeltä Ruth Landesa: "I’ ve recently launched the first collection of “nämä” kitchenware/ tableware products designed by me and made in Finland."

Nämä Designin tuotteet todella kolahtivat tähän marjattaan ihan rytinällä. Posti toi yllätyspaketin, josta löytyi kaksi herttaisaa, ajatonta ja monikäyttöistä tarjotinta sekä söpöjä kortteja.

Ruthilla on myös nettiputiikki, josta löytyy sekä Nämä Designia, että muita sympaattisia tuotteita. Nämä Designin katalogista löytyy kaikki Ruthin tuotteet kätevästi selailtava versiona, kuvat ovat todella kauniita.

Arvonta! Valitse suosikkisi Nämä Designin tuotteista. Jätä suosikkisi nimi tämän postauksen kommenttilaatikkoon ja olet mukana arvonnassa, jossa voit voittaa itsellesi tuon halajamasi tuotteen! Osallistumisaikaa on 21.11 iltaan saakka.

Onnea arvontaan!

------

Nämä Designs.

Since the last time in the kitchen has been some commotion. In the fall yard sale I got a bit excited and I sold all the trays of mine, so I was really happy when Ruth contacted me and asked to see if her product would be interesting. She promised also a give-away to be arranged for you readers!

Ruth Landesa is the person behind Nämä Designs, she lives in Loviisa, she has recently launched her first collection of " nämä " (these) kitchenware / tableware products designed and made ​​in Finland . 

I must say I really like Nämä designs products. They are so beautiful. I got a surprise package in my mail box with two lovely, timeless and multipurpose trays.. and some cute cards.

Ruth has also a web store where you can find not only“Nämä designs” products but other beautiful and fun products from other designers. You can browse easily Ruth's on-line catalog for Nämä here. The pictures are wonderful!

Give away! Choose your favorite product from Nämä designs catalog. Leave a comment to this post mentioning your favorite and you will have the chance to win it! The give away ends on 21.11 in the evening.

Good luck!

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!

Ohan se pimiää.

Siitä ei pääse mihinkään. Sen ei kuitenkaan väliä, kun aurinko asuu pään sisällä. Sisällä ja ulkona saa polttaa kynttilöitä ihan luvan kanssa, väkertää joululahjoja ja virittää ikkunaan valoksi tähden.

Kuvat yllä isänpäiväsaunasta navetalta. Pukeutumistila kaipaa mäntyisiin pintoihinsa todella ankaran pesun ja sen jälkeen kenties kevyehkön maalikäsittelyn. Oleskelutilan seinät kaipailevat kalkkimaalia ja saunaakin voisi rassata. Mutta toisaalta, mitäpä suotta. Kynttilät loistavat ihan yhtä nätisti ja makkara paistuu kiukaalla varsin hyvin ilman pintojen uusimistakin. Tärkeintä on tunnelma.

Kuvat: Rilla Tervonen/Kotipalapeli

Tule joulu kultainen.

Eletään marraskuuta ja jouluun on reilu kuukausi. On oikein oivallinen aika virittää ajatuksia kohti tulevaa joulua.

Pääsin ilokseni yhdessä Iittalan kanssa rakentamaan joulua, eikä ylettömälle joulufanille oikeastaan miellyttävämpää tehtävää olisikaan voinut antaa! Mukana projektissa ovat myös taitavat Minna ja Susanna, joiden blogeista pääsee tutustamaan heidän jouluihinsa. Iittalan joulua nähdään tässä ja noissa jo aiemmin mainituissa blogeissa joka viikko aina jouluun asti.

Vielä eletään marraskuuta mutta jouluintoilija on toki leiponut ensimmäiset piparit jo lokakuun puolella. On pikkuhiljaa aika kaivaa kaapeista ja laatikoista esille jouluisia asioita. Nappula-kynttilänjalat ja Sarjaton-astiat sopivat kauniisti yhteen. Marraskuinen joulumieli syntyy ihanilla astioilla, tuoksuvalla kukkakimpulla, tuoreella leivällä ja hedelmillä. Pehmeät sävyt lämmittävät pimeää talvea.

Pikkuhiljaa on mukavaa viritellä ajatuksia kohti joulua.

------

Christmas is coming home.

It’s November and Christmas is only a month away. There’s no time like the present to tune your brain for and set your mind on Christmas.

As I’m a Christmas over-enthusiast, I was lucky enough to start building Christmas in collaboration with Iittala – a job that could not be better suited for me! Involved in the project are also Minna and Susanna, whose Christmases you can have a look at in their blogs. You can follow Iittala Christmas in this as well as the aforementioned blogs every week until Christmas.

It’s still the days of November rain, but surely this X-mas enthusiast has baked her first ginger bread cookies already in October. Soon it will be time to get those Christmassy things out from the cupboards. Nappula candleholders and Sarjaton tableware is a match made in heaven. To get into the spirit of Christmas in November, you need charming plates and cups, bowls and mugs, the scent of a lovely bouquet, fresh bread and fruits. Gentle tones and soothing colours make the dark winter warmer.

Little by little Christmas melts the brittle.

------

Kuvissa näkyvät Iittalan tuotteet:

Nappula - kynttilänjalka 107mm, messinki

Nappula - kynttilänjalka 183mm, messinki

Nappula - kynttilänjalka 107mm, valkoinen

Sarjaton - Letti-kulho, valkoinen

Sarjaton - Letti-kulho, punasavi

Sarjaton - Letti-muki, punasavi

Sarjaton - Letti-muki, vanha roosa

Sarjaton - Tikki-muki, punainen

Sarjaton - Letti-muki, valkoinen

Postaus tuotettu yhteistyössä Iittalan kanssa

Rakkaudesta.

Tänään on isien päivä. Kaikki me onnekkaat, joilla on maailman paras isä. Kuinka tärkeää olisi useammin pysähtyä kiittämään kaikesta siitä hyvästä, jota lähimmäisiltämme saamme. Sanoa kiitos ja rakastan sinua.

Tänään on isien päivä. Aamulla kakkupohja muuttui liiallisen jauhointoilun seurauksena frisbeeksi, mutta se ei ole tärkeää. Tärkeää on hetket läheisten kanssa. Pihasaunan lämmitys, lasten nahinointiin puuttuminen, halaus, kiuasmakkara lounaaksi, saunan jälkeen isänpäiväkahvit ja suklaapala puhtain käsin. Se on tärkeintä, olla yhdessä.

Tänään kuulimme surullisia uutisia. Kunpa muistaisimme, että elämä on tässä, tänään ja nyt. Meillä on jo kaikki hyvä, muuta ei tarvita. Kunpa muistaisimme elää jokaisen päivän niin kuin se olisi viimeinen. Kiitollisuus ei maksa mitään. Tärkeintä on rakkaus ja avoin sydän. Tärkeintä on kysyä miten olet jaksanut. Hyvä palaa aina takaisin. 

Tämän isänpäivän kynttilät tuokoon valoa ja toivoa heille, jotka sitä tällä hetkellä eniten tarvitsevat. Ollaanhan tukena toisillemme.

Kiitos tästä päivästä. Kiitos.

Epävirallisen virallinen jouluintoilijanne tässä terve!

Tämä loppuvuosi on kummallinen. Tänään lontsin kumppareissa hakemaan eskarilaista koulusta. Vettä tuli taivaalta ihan reippaaseen tahtiin ja mietin, että onpa merkillistä, että on tällainen olo. Nautin sateesta, sitä kun ei ole kuitenkaan tänä syksynä ole riesaksi asti ollut. Sade saa olon, että kesä jatkuu vielä. Kummallisen tästä asiasta tekee se, että tämän marjatan mieli on vielä hitusen kesäfiiliksissä mutta yhtä aikaa tapahtuu hyvin vahvasti erinäisiä tuntemuksia aivojen jouluosiossa. Enpä valita, kaksinkertainen fiilistely tuntuu mukavalta!

Kanelimaan Hanna-Riikka on semmonen vekkuli tätönen, että ihan sama mitä sen kynästä tai pensselistä paperille piirtyy, niin aina se pitää saada omaksi! Ei ole yksi eikä kaksi postia, jotka on meikämartan sähköpostista lähtenyt kohti Kanelimaata. Lähes aina aiheena on ollut "Haluun!" tai "Tilaus!" Tällä kertaa oli ihan pakko saada joulukalenteri ja se on aivan varma, että meikkiksen lisäksi kukaan muu ei saa hipaistakaan tähän kalendaariin. Tää on mu! Hanna-Riikan joulukortit tuo joulumielen tuplana, ne on niin sympaattisen herkkiä. Teippirullasta riittää vaikka talon kaikkien joululahjojen paketoimiseen.

Gummeruskin huomasi jouluintoilijan ja muisti kirppareita rakastavaa näpertäjää Karin Lindroosin ja Kajsa Wikmanin kirjalla Jouluiloa kierrätysmateriaaleista*. Karinin blogi onkin ollut lukulistalla jo pitkään, kuviin ei voi olla rakastumatta. Tästä kirjasta sain innostuksen jo pariinkin eri jouluiseen näpertelyyn, joten palataan niihin päivinä tulevina.

Syksy jo saa, harmaa on maa... ei vaan, tule joulu!

* Tuote saatu blogiyhteistyön kautta

Muistoja menneestä.

Ah, tänään iski into tarkastella kuvia vuosien saatosta, ajalta ennen remonttia ja sen jälkeen. Hyvin monesti ihminen unohtaa kaiken sen mitä on jo saanut aikaan, kun takaraivossa jyskää kaikki tekemistä odottava työ. Sen vuoksi onkin erittäin suotavaa ottaa kuvia matkan varrelta. Silloinkin, kun vanha on vielä paikoillaan, likaista ja pölyistä ja työ on vielä tekemättä. Jälkeenpäin niitä kuvia arvostaa kummasti ja sitä kautta vasta kunnolla hahmottaa tehdyn työn määrän, osaa arvostaa sitä.

Vanhasta saunasta on olemassa vain nuo muutama kuva yllä. Se kun kaikessa karvaisuudessaan ei ollut kovinkaan miellyttävä kuvattava, joten kuvasaldo jäi taannoin varsin pieneksi. Toisaalta, ihan hyvä niin. Tänään kuitenkin ajattelin, että jos joku teistä tovereista on aloittamassa vanhan saunan tai muun tilan purkua ja olo on epäitoivoinen, niin muistakaa tämä:

Eläpä stressaa! Ihan rauhassa vaan. Kaikki valmistuu kyllä aikanaan. 

Aurinko lasissa.

Ja ulkona sataa, myrskyää oikein. Sähköt vilkuttavat siihen malliin, että kohta taidetaan kaivata taas kynttilätoverien hellää lepatusta. Aamulla kuitenkin oli valoa edes pikkasen, jotta sai muutaman otoksenkin räpsäistyä.

Eilen vietimme armaitten sisarusteni kesken pienimuotoisia Halloween-naamiaisia hieman jälkijunassa. Lapsille on mukava järjestää pientä illanviettoa, kun ovat suloset niin pienestä niin onnessaan. Kuten vaikka siitä, että punainen limppari onkin yhtäkkiä noidan verta ja sämpylän yrttivoi peikon räkää. Tänään on kuitenkin kaaos nujerrettu, ainoastaan viirinauha sai jäädä tuomaan juhlan tuntua kolean kelin keskelle.

Tämä marjatta on ihan älyttömän ilonen siitä asiasta, että talosta löytyy vihdoin, pitkällisen etsinnän jälkeen hartaasti huokailtuja laseja! Toisen roska voi tosiaan olla toisen aarre. Nuo lasit ovat meinaan siinä määrin tärkeitä tämän talon maamolle, että niistä juodaan vain luvan kanssa ja silloinkin vain silmämunat kuivina vieressä tarkkailevan marjatan valvovan katseen alla.

Jään odottamaan sähkökatkosta. Hyvää yötä, kauniita unia.