Edition Paumes julkaisee iloa ja väriä kuplivan kirjan Marimekosta.

Japanilainen kirjakustantamo Edition Paumes on julkaissut aiemmin neljä sisustuskirjaa Suomesta. Tänä syksynä on vuorossa viides ja kustantamon kaikkien aikojen ensimmäinen yrityksestä tehty kirja, - "Marimekko Designers - Life and Creations".

Kirja ehtii kauppoihin lokakuun alussa ja sitä myy mm. Akateeminen kirjakauppa.

Nyt sattuikin niin hauskasti, että sain arvottavaksi tuon yllä kuvaillun varsin veikeän oloisen opuksen. Osallistu siis arvontaan jättämällä kommenttisi tämän postauksen kommenttilootaan tämän viikon aikana. Onnettaren suosikki julkaistaan tällä sivustolla heti seuraavana päivänä 23.9.

Väriä syksyyn ja onnea arvontaan!

Arvonta järjestetty yhteistyössä Edition Paumesin kanssa.

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!

Gloria Blog Awards 2013.

Tänä vuonna jännittää aivan yhtä paljon, kuin viime vuonnakin. Ehkä jopa vähän enemmän, jos se vaan suinkaan on edes mahdollista, sillä tänä vuonna tämä blogi on ehdolla Kauneimmaksi sisustusblogiksi seitsemän muun kertakaikkisen nätin kuoman rinnalla! Kiitän ehdokkuudesta mitä nöyrimmin.

Lukijoiden suosikkiblogia pääsee viimevuotiseen tapaan äänestämään täältä.

Vuoden takaisen tuntemuksen hyvin muistaen toivon, että te toverit jaksaisitte äänestää omaa blogisuosikkianne ja suurinta päivienne ilostuttajaa täydestä sydämestä, oli kyseessä mikä blogi tahansa. Jokainen blogi ansaitsee saada ääniä! Ja jo siitäkin ilosta kannattaa jaksautua äänestysluukulle, että nimensä ja osoitetietonsa jättäneiden kesken on varsin makosia palkintoja jaossa. 

Kiitos, jos äänestät.

Kaikkea hyvää alkaneeseen viikkoon!

Semmosia tommosia tyynyjä.

Tämän lievän sisustusinnostuksen aikana tapahtui toinenkin todella jännittävä havainto, koskien sisustustyynyjä. Ensimmäinen älynväläyshän oli tuo joitain päiviä sitten tapahtunut huisa keittiön muodonmuutos, kun pari lautasta seinälle kapusi. 

Pari päivää sitten otin ja nyljin jokaisen talosta löytyneen koristetyynyn, kun tuli kaupassa vastaan pari uutta sympaattista kangaskaveria. Näin on talo hempeytynyt väreiltään tyynyjenkin osalta. Seuraava sisustuksellisesti syyhyttävä asia on olohuoneen tuleva muodonmuutos, jonka myötä kirpputoripöydän varaaminen tulee jälleen ajankohtaiseksi. Lisäksi tomaatti ja pari muutakin kaveria tarvitsee todella kipeästi uutta väriä pintaan. Kauheen kivaa, että pitkästä aikaa tuntuu löytyvän innostusta siihenkin puuhaan.

Tänään on kuitenkin jossain määrin nakkiotsainen päivä, joten on otettava eväskori kouraan sorjaan ja lähdettävä aistimaan päivä paremmaksi. Mukavaa viikonloppua!

Ei mitään asiaa.

Erään armaan toverin kanssa pääsimme eilen ompelemisen makuun pitkästä aikaa ja nyt istun tässä juuri siitä syystä. Kävi nimittäin niin, että tämä herkästi innostuva marjatta otti liian rajun ompeluhaasteen vastaan itseltään ja älykkyyosamäärä loppui kesken. Tässä sitä nyt naapurihuoneessa istutaan ja lepuutetaan hermoja, että kesken oleva mekonretale joskus vielä valmistuisi jotakuinkin yhtenä kappaleena.

Kuvassa yllä siis eräs eriparisukkainen taiteilija sekä erityisen kestävää sorttia oleva neilikkakimppu. Se on meinaan pönöttänyt tuossa pöydällä viikkotolkulla eikä vieläkään osoita minkäänsortin kulahtamisen merkkejä. Siitäkö mallia otammekin!

Nyt mää meen näyttään sille kangaskasalle, että kuka täällä määrää.

Syksy.

Aikkauheeta, joko se kesä meni? Aamujen viileys väittää syksyn saapuneen mutta pikkusen uhittelun jälkeen se kuitenkin antaa vielä kesälle tilaa. Aurinko on hellinyt edelleen säteillään ja pitkässä palttoossa tulee suoranaisen älyttömän hiki. 

Kesäretkien vähyys harmittaa. Lintutornin hevosetkin ehdittiin nähdä vaivaiset pari kertaa, sillä nyt nuo rotevat toverit olivat lähteneet muille maille, kun niitä läksimme tervehtimään. Oikeastaan nyt vasta oikeasti alkaa se ihan paras retkiaika. Mikä maukkaampaa, kuin pikkasen punakka nokka, jonka alla kupillinen höyryävää juomaa. Kaivella eväskorista voileipä ja jälkiruuaksi kaupan tätin tekemä pulla (jonka äiti ihan omin kätösin lämmitti) tai pikkasen sukulaatia.

Kansalaiset, mennään retkelle!

Eilen sen keksin.

Aivan meinaa jännittäväksi mennä tämä elämä. Eilen meinaan keksin, että aivan älyttömän monta vuotta keittiön peräseinällä pönöttäneen hyllyn voi välillä ottaa pois ja keksiä tilalle jotain uutta.

Sekin huomattiin, että tuollainen kolmessa kerroksessa oleva hylly vetää ihan järettömän määrän kampetta! Muun muassa sen ylimmäisenä keikkuneen jo elämänsä ehtoopuolella olevan viherkasvin, jonka hävittämisestä mieheni tietyin väliajoin vihjaili mutta joka siitä huolimatta asusti hyllyssä, koska hyvinhän se tuonne mahtuu.

No eilenkö sitten aivan ranttaliksi pistin ja ostin itselleni vähän myöhäiseksi syntymäpäivälahjaksi Arabian Ida-lautasen, joka on kertakaikkisen täydellinen lautaseksi. Nimensä on peräisin Idalta, joka oli ensimmäinen nainen töissä Arabian tehtaalla. Näin ainakin muistan lukeneeni. Vasemmalla puolella asustava aurinkoinen Ulla* on samaa sarjaa ja kolmas kaveri rompetorilöytö. Myös partaukkeli majaili seinällä piristäen sinivalkoista ystäväpiiriään persikkaisilla poskillaan mutta paljonko me toisiamme tunnemme? Tuo herttaisa setä nimittäin itsetuhoisesti heittäytyi seinältä alas yön pimeinä tunteina ja täytyy todeta, että pikkasen surettaa, sillä se kuoma oli niin mukava matkamuisto oikein ikimuistoiselta Kööpenhaminan matkalta. 

Lautasseinä on vielä raakile, sillä uusia kavereita muuttakoon taloon pikkuhiljaa. Ehkä tänään vietettävän hääpäivän kunniaksi saisi taas hankkia uuden? Tai vaikka kaksi, sillä ei ole ihmisen - eikä lautasen, hyvä olla yksin.

* Tuote saatu blogin kautta

Terveisiä lomalta.

Vaikka arjessa ollaankin jo kiinni, niin terveisiä Saksasta! Viime viikko kului kokonansa ensin pakkaillen ja sitten lomaillen. Monipelkoinen ihmistaimi voitti jälleen itsensä, kun kaikista kauhukuvista huolimatta selvisi lentomatkoista ja muustakin varsin vähäisin kyynelin. Pelko on kamala kumppani, eikä sitä nujerreta kuin kovalla tahdolla ja pikkasen panikoimalla, mutta on se kaikki kuitenkin sen arvoista.

Lomalla ihailtiin maisemia, nautittiin tovereitten seurasta, naurettiin huonoillekin jutuille, tirautettiin tippa ilonkyyneltä onnittelulaulua kuunnellen, itkettiin surkean sängyn aiheuttamia kipeitä niskoja, istuttiin hissiin tyhjän päälle ja matkattiin ylös vuorelle, käytiin linnassa, syötettiin joutsenia, kähvellettiin puoliraakoja rypäleitä, ihmeteltiin uskomattomia maisemia, syötiin jättiläismäinen kuuma koira, uitiin ja oltiin vaan. 

Jos osaisin, niin runoilisin tähän jonkin älyttömän mehukkaan runon siitä, mitä ystävyys merkitsee. Mutta koska en osaa, niin sanon vain sen, mitä pitäisi sanoa jok´ikinen päivä: Kiitos.