5/04/2015

Joko vihertää?
Tämän talon pihalla on tapahtunut suuria asioita viime vuosina, on kaadettu puuta, uusittu salaojia, laskettu ja lisätty maata, tehty muuria ja penkerettä. Pieniä asioita taas ei ole pihan puolella tapahtunut ollenkaan, kun kaikki aika ja energia on kulutettu sisätilojen loppuunsaattamiseen.

Toinenkin syy on, ja ponteva syy onkin. Tälle marjatalle ei nimittäin annettu syntymälahjana viherpeukalosta edes kynnen vertaa. Toisin sanoen, jotenkuten hengissä kitkuttelevat viherkasvit huulevat taloon uutena muuttaville lajitovereilleen varoitus-sanoja jo ulko-ovelle, kun niitä vasta kiikutetaan suupielet korvissa kohti hidasta, mutta varmaa kuolemaansa. (Tosin tähän väliin pakko todeta, että viherpeukalon kynnessä on itseasiassa ollut viime aikoina väriä näkyvissä, sillä vessan muratit ovat edelleen hengissä ja suorastaan täynnä elämisen riemua! Toiletti ja sen aromit on siis ilmiselvästi tuolle viherkasville mieluisa kasvuympäristö.)

Horsmanmurhaajaksi olen siis itseni nimennyt ja ajat sitten, ja ihan vain ohimennen mainittakoot, että tuo titteli kulkee kätevästi jo toisessa sukupolvessa. Ja juuri siitä syystä olen täten päättänyt luopua tästä selkeästä sukurasitteesta ja sitä myöten tuosta kyseenalaisesta tittelistä! Näin ollen tänä vuonna ja tästä lähtien muutun kätevästi tumpelosta himopuutarhuriksi, nyt kun sisätiloista on viimein päästy ulos asti ja niitä pieniä asioita saa oikein ajan kanssa mullassa nysvätä. 

Perheen toinen aikuinen rakensi viikonloppuna istutuslaatikoita, joita on tänään innolla mustattu. Susannan vinkistä päädyin rautakauppaan hakemaan Osmo Colorin EcoGarden-puuöljyä, joka on ystävällistä niin mullalle, kasville kuin kasveja syövälle nisäkkäällekin. Saa nähä mitä tapahtuu tässä kesän mittaan! Viime viikolla istutetut pikkutaimet jo puskevat kovasti vihreää sisätiloissa ja jos kymmenestä edes puolet tuottaa jonkinlaista satoa, niin tunnen olevani voittaja. Kyllä nyt ollaan jännän äärellä!

4 kommenttia:

Purnukka kirjoitti...

Heikoin tuloksin minäkin taimiani hoputan kasvamaan.Ihan silmänilo linjalla mennään.Parvekkeelle olen ostanut joko amppelitomaatin tahi mansikkaa valmiina tuottamaan satoa.Lannistua en vielä aio vaikka joka kesä niin vannon kun hentoiset taimeni nuupahtavat yksitoisensa perään.vaan silloin polkasen hakemaan myymälästä "äitien kasvattamia kukkia" ;D

Miina kirjoitti...

Minäkin sinnikkäästi kasvatan kukkataimia purkeissa vaikka alkaa jo näyttää vähän toivottomalta. Auringonkukat menivät tänään jo enemmän maata pitkin kuin kohti taivasta, mutta koulin ne uusiin purkkeihin joten toivottavasti elpyvät. :D Parin kesän tomaateista ja chileistä ei tullut juuri satoa, joten nyt uutta yritystä kukilla... :)

Suffeli kirjoitti...

Aika lailla samoja aineksia kuin meilläkin on päätynyt multiin. Meidän puutarhassa vaan alkaa kausi jo helmikuun alussa jolloin asteet eivät enää mene alle kymmenen asteen ja päivällä asteet kipuavat yli kahteenkymppiin. Kesäkurpitsoissa on meillä nyt jättisuuret kukinnot ja täysi tietämättömänä asiaan yhtään etukäteen perehtyneenä ihmettelen että koskas sitä itse kurpitsaa alkaa sieltä pukata, sama juttu kurkun ja broccolin kanssa...Mukavaa ja multaisaa puutarhakauden alkua!

Rillirousku kirjoitti...

Purnukka: Äitien kasvattamilla on täälläkin menty tähän asti. Oon jostain syystä tehnyt kasvattamisesta itselleni ongelman, vaikka tänä kesänä vasta ekaa kertaa tosissaan yritän! Kyllä ihminen on kummallinen. Saa nyt nähä sitten, että onko ongelma todellinen vai keksitty, pysyykö edes puolet hengissä valmiiksi asti. ;)

Miina: Tomaatit kuulostaa vielä niin jännittäviltä, että jätin ne suosiolla kauppaan. Eka jos harjottelis yrteillä ja muilla "helpon" kuuloisilla viherryksillä. :) Auringonkukille isot peukut, kyllä ne siitä vielä virkoaa!! (Vai virkosko? :D )

Susanna: Kiitos samoin sinne ja kiitokset mukavasta viestistä! :)