8/19/2013

Laulaisin sinulle lempeitä lauluja.
Tämän viikon aluksi kerrottakoot, että yksi yli 20 vuotta kestäneen lukuharrastukseni timantti makoilee alemmassa kuvassa pellavalakanain hellässä hyväilyssä. 

Ennen luin aina. Joka ainoa päivä, monta kirjaa viikossa. Nykyään tuo mitä mainioin harrastus ja aivojen lepuuttelu saattaa jäädä kuukausiksi, kunnes vastaan kävelee jokin maukas opus, johon on hanakasti tarrattava. Viime kirjastoreissulta tarttui kouraan tuo jo mainittu kirja sekä sen lisäksi pari muuta, jotka kaikki muutaman päivän sisään valuivat silmämunien kautta hermoihin, kuin rauhoittava lääke ikään.

Linda Olsson. Ettäkö se kirjotti hyvän kirjan! Joskus sanat osuvat justiinsa kohilleen eikä elämä ole viimeisen sivun jälkeen enää entisellään. Niin kävi täällä tämän kirjan jälkeen. Takakannen mukaan se on opus, joka saa kriitikonkin itkemään ja ihan näin meiän kesken nyt todettakoon, että saattaa lukiessa vakavampikin martta pärskyttää menemään siihen malliin, että kaiken sen kouristelun keskellä lukemiseen keskittyminen tuottaa jo huomattavia ongelmia. On hyvin vaikea olla khuuli, kun snork-ääni livahtaa kurkusta kerta toisensa perään, lukupaikka on vaihdettava kylpyhuoneeseen ja toivottava vesieristeen pitävän.

Jos joku vielä uskaltaa tuon mainitun niagaran uhallakin tarrata lempeisiin lauluihin, niin saa sitten jälestä tulla kertomaan, että minkä asteisia vesivahinkoja syntyi. Vai syntyikö mitään. Se kun on niin, että mikä toiselle nasahtaa kohilleen ei välttämättä toiselle merkitsi mitään. Ja se on ihan hyvä niinkin.

Hyvää alkanutta viikkoa!

12 kommenttia:

K kirjoitti...

Mää oon jo pari viikkoa hekumoinu ajatuksella että pääsisin lukemaan jotain oikeasti päräyttävää kirjaa. Kiitti siis vinkistä!! Vielä ei uskalla hakea kirjastosta mitään kun senhän tietää jo nyt että se hukkuu tänne laatikkomereen :) kirjaston tätit lähettää muutenki joka keikan jälkeen mulle kirjeitä ja ne ei oo yhtään mukavia ne kirjeet.

Jonna kirjoitti...

Luin joku aika sitten tuon ja jäi kyllä mieleen! Älyttömän hyvä :) Ja taisin märistäkin vähän...

Irmastiina Ruusukummusta kirjoitti...

Paras lukemani kirja ... kaikki Olssonin kolme suomennettua kirjaa...:)

elisa kirjoitti...

Lue tuon jälkeen vielä Olssonin "Kaikki hyvä sinussa". Se on vieläkin parempi. Usko pois. :)

Ihan lempparikirjailija!

minttu kirjoitti...

Täytyy kyllä kommentoida teidän valkoisia seiniä. Aina kuulee, että valkoset seinät on kalseat ja kolkot. Teidän kodissa ne on ihanan raikkaat ja antavat kauniiden esineiden loistaa ja tulla oikeuksiinsa. :)

Rillirousku kirjoitti...

K: Kyllä sää vielä ehit lukemaan! Välillä ei vaan mutta sitten ku ehtii, niin se on vieläkin mukavampaa, kuin muistikaan. :) Ps. Kirjaston täti on kiva (ja varsinkin uskollinen!) kirjekaveri...

Jonna: Vähän? Lue uudestaan! :D

Irmastiina: Ettäkö se on hyvä!

elisa: KIITOS vinkistä! En tiiä miks en oo törmännyt tuohon kirjailijaan aiemmin. :-O Ehkä lukeminen on ollut niin nollissa viime aikoina mutta nyt se asia on korjattava! :)

Peurankello kirjoitti...

Hyviä olivat, juuri luin myös sen kolmannen Oodi Mirjamille.

Päivi kirjoitti...

hyvä kirja, muttei ihan noin hyvä musta.
luin äskettäin Donoghuen huoneen, se jäi kyllä mieleen moneks päiväks, luepa.

anna kirjoitti...

Mun ois niin tarvinnu päästä kirjastoon tämän postauksen jälkeen mut en vaa kerenny... Kauppalistan reunaan kuitenki tuon rustasin muistiin jotta pääsis joskus tässä itsekin itkemään. :P

Karzi kirjoitti...

Ööh...kuulostaa siltä että meillä on liian pieni huusholli tollasen lukemiseen ;)
nimim. Kirjan suojissa salaa märisevä

Eve kirjoitti...

Olssonit on parhaita. Kaikki Hyvä Sinussa on paras, tämä tulee hyvänä kakkosena. Myös se eka suomennettu oli ihan hyvä, erilainen tosin, kun päähenkilönä on mies naisen sijaan.
Itkin. Kaikissa kolmessa.

Rillirousku kirjoitti...

minttu: Kiitos! Niin ajateltiin, että valkoiseen ja muuten neutraaleihin pintoihin ei kyllästy ja niiden kanssa uskaltaa käyttää värejä muuten rohkeasta. Sisustusta on helppo muutella. Ja samaa mieltä oon edelleen. :)

Peurankello: Kyllä mää lähen kirjastoon!

Päivi: Kiitos vinkistä! Pitää katella kirjastosta sitäkin. :) Luin tuon metsämansikkakirjan reilu viikko sitten ja ajattelen sitä monta kertaa päivässä edelleen. Jotkut kirjat vaan koskettaa. :)

anna: Kyllä sun pitää päästä itkemään! Ajattelin kans lukea sen toiseen kertaan ennenku laina-aika umpeutuu. :-P

Karzi: Mitä! Teillähän on vaikka kuin iso kylppäri. ;D

Eve: Kyllä pitää ehottomasti lähteä kirjastoon niitä toisia kattelemaan. :)