4/28/2013

On siis kevät.
Ihan oikeesti on, se on täällä!

Tekis kauheesti mieli kirjoittaa pari tai useampikin sana siitä tunteesta, kun huomaa viime syksynä istutettujen sipuleiden tuottavan kukkasta. Kuinka ne pienet vihreät puikelot kurkkivat varovasti mullan alta kohti aurinkoa. Joka kevät sama mieli, on niin hienoa nähdä uutta kasvua ja jännittää minkä väristä horsmaketta sitä onkaan tullut istutettua.

Tekis myös kauheesti mieli kirjoittaa siitä, kun istuu ilta-auringossa kototerassillaan. Ihan vaan sukkasilleen, lintujen sirkuttaessa. Juo siinä sitten kupposen kuumaa ja miettii, että nyt se on täällä ihan oikeesti, se kevät meinaan.

Tekis kans ihan kauheesti mieli ottaa nättejä kuvia. Tallentaa muistikortille talteen tämän kevään ensimmäiset päivät. Mutta kun kamera luulee vieläkin, että on talvi. Ottaa ihan köhnösiä kuvia. Sormet ovat lähteneet liittoon kameran kanssa, eivätkä mokomat suostu suoltamaan ulos lainkaan sensorttista tekstiä, kuin niiden omistaja haluaisi. 

Siksi yllä jo aiemmin nähtyjä kuvia. Aiemmin istutettuja kukkia ja kevätfiilistelyjä. Mutta eihän se haittaa, sama kevät rinnassa kuitenkin joka vuosi.

7 kommenttia:

piipadoo kirjoitti...

Kyllä kevät on kevät - myöhäinenkin sellainen. Kauniita mintunvärisiä yksityiskohtia kodissasi ihastelen.

-Paula

maria kirjoitti...

Ymmärrän kauheesti tuon asian, että haluaisit kirjoittaa kukkasipuleista.
Joka kevät kuljen pihalla ihmeissäni ja katselen vuorenkilpiäni, jotka tulevat lumen alta esiin (on mulla monta muutakin kukkaa, mutta vuorenkilvellä on jokin erityisasema sydämessäni, ehkä siksi, että ne ovat ensimmäiset kasvit, jotka siirsin itse tämän talon pihalle.)Tutun näköisinä, suurin vihrein lehdin, valmiina kesää varten. Ihmeellistä, aina vaan!

Sofie kirjoitti...

Ihana värikkäitä yksityiskohtia!

Anna Kotikolmio kirjoitti...

Nää on ainakin erittäin ihania kuvia :)
Ainakin täällä Pohjanmaalla on kevät ottanut taas vähän takapakkia ja monina päivinä ilma on ollut enemmänkin syksyinen.

Rillirousku kirjoitti...

Piipadoo: Ei ole väliä milloin se tulee - kunhan tulee! :)

maria: Kukkasipuleista kirjoittaminen on yksi elämän suurimpia iloja. Tai varsinkin se, kun saa seurata omin kätösin maahan kaivettujen vihertäjien heräävän eloon. :)

Sofie: Väriä olla pitää!

Anna: Täälläkin tuulista mutta siltikin kovin keväistä. :)

K kirjoitti...

Oliskohan noita simmareita aikuisten koossa? :) kelpais mullekki.

Rillirousku kirjoitti...

K: Emmää tiiä mutta kyllä ne venyy? ;D