.

10/31/2012


Ihastuin! Ja mitkä kuvat.
Vielä on lokakuu.
Ensimmäiset piparit silti paistettu. Jos kyseisen pikkuleivän maku ei kolahda, niin kannattaa niitä silti leipoa ihan vaan vaikka tuoksun takia, sillä juuri paistetun piparkakun tuoksua ei voita melkein mikään. 

Sisustusrintamalla on ollut hiljaista. Eräänä päivänä tosin oli ryykittävä kirpparille ja sieltä löytyi muutama mukava pieni pärekori ja kuparilautanen ja kaikkihan sen tietää, että pärekoreja ei voi koskaan olla liikaa. Vaikka tarkkojen laskujen mukaan niitä on tässä talossa tällä hetkellä eri värisiä ja kokoisia yhteensä 13 kappaletta. 

Remontti on jämähtänyt. Sen valmistumista odotellessa voisi keittää toisen pannullisen kahvia tälle aamua. Mukavaa lokakuun viimeistä kuomat!

10/28/2012

Perhosia ja kukkasia.
Tämä marjatta täällä on tällä hetkellä erittäin suuresti kiitollinen, hämmentynyt, yllättynyt ja saattaapa olla, että näin jännitysjään sulettua on silmäkulmaan eksynyt erikokoisia roskia useampaankin otteeseen.

Itseensä uskominen ei aina ole kauhean helppoa ja vaikka suurimman osan ajasta ajattelee olevansa ihan kelpo kansalainen, niin silti epäusko hiipii puseroon tasaisin väliajoin. Kotomaamon elämä ei välttämättä aina ole niin kauhean jännittävää mutta sanonpa teille nyt kuomat, että perjantaina meinaan oli! 

Tämän blogin ulkonäkö pääsee kokemaan uusia tuulia huomisesta lähtien mutta sama pateettinen jorina jatkuu kuin on ollut tähän päivään. Marjatta ei meinaan opi uusia temppuja ihan tuosta vaan, joten on parasta mennä vanhan kaavan mukaan.

Kuten mainittua, niin tällä hetkellä olo on häkeltynyt. Tarkalleen ottaen pikkaasen samanlainen, kuin olisi ajanut asuntoautolla parkkihalliin, mutta silleen hyvällä tavalla. Semmonen Ei voi olla totta, mutta varsinkin kiitollinen.

KIITOS siis suuri teille kaikille äänestäneille, sillä ilman teitä viime perjantai olisi ollut huomattavasti vähemmän ikimuistoinen vaikka kaikkinensa varsin mukava ilta oli muutenkin. KIITOS! THANK YOU! Muistan tämän aina.

10/27/2012

Kiitos! Thank you! Tack!

10/25/2012

Syksy on mun vuodenaika.
Meillä on satanut ensilumi, näin ainakin kerrotaan. Itsehän meinaan nukuin onneni ohi, sillä tuo valkoinen höttö oli ehtinyt sulaa ennenkuin silmämunani uuteen päivään suuntasin. Oikeastaan olen siitä asiasta pelkästään iloinen, sillä lunta ehtii kyllä näkemään ihan tarpeeksi tulevan talven aikana.

Tänään on kauhian nätti keli. Kertakaikkiaan syksyinen ja on mitä oivinta kuvitella syksyn jatkuvan ikuisesti, vaikka pakkasen puolella jo ollaankin. Soisin tämän päivän jatkuvan huhtikuun alkuun asti, josta alkaa virallisesti vähintäänkin kevät.

Katsokaas, asia on nimittäin niin, että tämä marjatta ei suuremmin pidä lumesta. Jälkikasvunsa sen sijaan on kysellyt heinäkuusta asti, että montako yötä on siihen, kun tulee lunta. Hieman siinä on joutunut suorastaan hillitä mielihaluaan kertoa mielipiteensä tuosta asiasta, sillä lasten kuuluukin odottaa lunta ylettömän innokkaasti ja sitten parin viikon lumikasojen katselun jälkeen aloittaa kesästä uteleminen vähintäänkin yhtä haikealla äänellä.

On taas aika kaivaa varastosta esiin huopikkaat ja lapikkaat ja toppahousut ja nahkarukkaset ja tupsupipot ja leipoa vuoden ensimmäiset piparit. Tuli lunta tai ei, niin talvi tuli ainakin.

10/22/2012

Kohta on marraskuu.
Tänään on ollut ihmeellinen päivä. Aamulla mittari näytti pakkasta ja aurinko paistoi mitä armaammin. Piharakennuksen katon valkoinen kuurahuntu kimalsi auringossa ja jotenkin vain tuntui niin älyttömän mukavalta tämä elo juuri tänään maanantaina. 

Oli mentävä retkelle. Lätäköt olivat saaneet ohuen, ritisevän jääkuorrutuksen, puut kumartelivat kaljuina polun ylle ja kaukana järvellä näkyi kahdeksan isoa valkoista lintua. Lämmin kaakao maistui lintuja tiiraillessa ja poskille kipusi mukava puna ihan itsekseen. Sanoinko jo, että tänään paistaa aurinko?

Taulu ja tapetti-arvonta on suoritettu, kiitos kaikille osallistuneille! Arvontakone ilmoitti julisteen voittajan olevan ilmoittautunut numero 77 ja kortit lähtevät toverille numero 61. Nämä onnekkaat ovat

numerolla 61 kortit voitti SUVI,
joka kirjoitti "Mukana! Sinulla on ihanan piristävä blogi"

sekä 

numerolla 77 julisteen voitti SANNA,
joka kirjoitti "Oi, oi, onpa ihania! Mukana!"

Voittajat ilmoitelkoot osoitetietojaan sivupalkissa olevaan sähköpostiosoitteeseen pikapuoliin! Onnea voittajille!

Aurinkoista maanantaita toverit!

10/19/2012

Vaihdoin verhot, koska halusin tehdä niin.
Onpa se perjantai, härdellivoittoisen viikon viimeinen arkityöpäivä. Tosin mitä tämä remontoivan ihmisen elämä muuta olisi viikonloppujen osalta kuin sitä itseään, nyt kun on vauhtiin päästy. Viikonloppuisin tehdään enemmän töitä kuin alkuviikon päivinä yhteensä. Semmoosta se on, remontin keskellä asuvan ihmisen elo.Tälläkin hetkellä vasara paukkaa ja lasta raapii raakaa pintaa sen minkä kerkeää, tosin erään ihan toisen kuin tämän matamin toimesta.

Viime viikolla saapui taloon uudet talviverhot. Mukavasti tuo semmoista syvyyttä ja väriä harmaaseen ilmastoon nuo herttaset puut. Niin on nätit kyllä, että olihan ne pitkällisen jahkaamisen jälkeen loppujen lopuksi hankittava. Kyllä nyt kelpaa talven yli.

Että mukavaa viikonloppua vaan ihan kaikelle kansalle ja muistakaa tehä remonttia mutta silti kans maata sohvalla ja pureskella kynsiä ihan vaan vaikka siksi, että niin kielletään tekemästä. Lepposaa perjantaita hemmot!

10/18/2012

Arvotaanpa, pitkästä aikaa!
Tänään sataa, silleen aika roimasti, mutta ei tuule lähellekään niin paljon, kuin parina edellisenä päivänä. Viisivuotias tahtoi makkararetkelle ja samalla kaivamaan maasta aarteita keltaiseen kuppiin. Yksi asia on meinaan tässä elämässä varma ja se on se, että jos jälkikasvu ite retkeä ehdottaa, niin sillon lähdetään, oli keli mikä tahansa!

Nätin harmajassa säässä kaikki värikäs näyttää niin kovin korealta, joten tottamaar raahasin retkelle mukaan myös tämän arvonnan palkinnot. Tai siis vastaavanlaiset kappaleet niistä. Arvonta tuleepi tässä:

Taulu ja tapetti tahtoo lahjoittaa tämän tekstin kommenttiboksiin jälkensä jättäneiden kesken aivan herttasia ja uunituoreita paperikaunokaisiaan. Palkintoja on kaksi, joista ensimmäinen on kaksi korttisarjaa (toisessa viisi ja toisessa kolme korttia) ja toinen on mukavasti kotomaan väreissä oleva Oma koti kullan kallis-juliste. Arvontaan voi osallistua 21.10 iltaan saakka. Arpaonnea kaikille tasapuolisesti!
ARVONTA ON SULKEUTUNUT, KIITOS OSALLISTUNEILLE! KOHTA ARVOTAAN!

10/16/2012

Oma remonttityömaa kullan kallis.
Loppuviikosta posti toi mukavan yllätyksen, kun Taulu ja tapetti muisti tätä marjattaa litteällä paketilla. Kuvissa yllä muutama maukas kortti tuosta postipojan tuomasta puketista ja todettakoot täten, että tämä emännys aikoo muistaa myös teitä tovereita piakkoin arvonnan merkeissä asian tiimoilta. Tuossa aluksi mainitussa blogissa on myös vielä muutaman päivän ajan käynnissä arpajaiset, menkäähän osallistumaan!

Eilisen nakkipäivän vastapainoksi nujerrettiin tänään tuon inhan pölyluolan voitontanssi takkahuoneen siivouksella. Keskeneräisyydelle kun ei tällä hetkellä mitään voi, niin koitetaan sitten edes repiä riemua jo valmistuneista tiloista ja pistää aivot takaisin lepotilaan keskeneräisyyden osalta. 

Gloria Blog Awards-äänestys on käynnissä vielä muutamia päiviä. Ookko nää äänestäny? Entä sun mies tahi nainen? Entä sun mummo? Tai naapurin Anneli? Tai sun lapsi? Jos tahot nähä miten aikusella ihmisellä menee iso roska silmään, niin käy äänestämässä! Ja sehän onnistuu siis, kun klikkaat TÄSTÄ. Kiitos!

10/15/2012

Keltaista valoa maanantai-iltaan.
Tänä aamuna mittari lähenteli uhkaavasti pakkasta ja talvihaalarit on totisesti kaivettu esiin vaatevuoren uumenista. Hermo-osasto on tänään osoittautunut kireäksi, joten ihan vain sen vuoksi oli pistettävä tuli jok´ikiseen talosta löytyvään tuikkukuppiin ja kynttilätelineeseen. Lempeyttäkööt lepattava liekki liukkaasti otsalohkossa nököttävän nakin pois näköpiiristä.

Alimmaisessa keltaisen valon kuvassa näkyy mitä herttaisimmin yksi suurimmista makkaran aiheuttajista. Tällä haavaa on nimittäin niin, että lepattavien liekkien kuvaaminen ja harmoninen elämä on perin pieni osuus tämän hetken oikeaa arkea. Oikea arki on meinaan poran jyrinää, seiniltä putoilevien laattojen kolinaa, roskalavan täyttöä, tuhottomasti kuusipaneelia, hajoitettu väliseinä, työntäyteiset illat ja varsinkin viikonloput ja erityisesti kertakaikkisen tolkuton pölyn määrä, jonka imuroiminen ja pyyhkiminen on ehkä turhauttavin toimenpide koko remontoinnin saralla. 

Syy edellä mainittuihin on se, että koko alakerta takkahuonetta lukuunottamatta on perin juurin sekaisin. Ei ole eteistä, ei ole pukuhuonetta, ei ole pesuhuonetta, ei ole saunaa, ei ole kylmiötä, ei ole varastoa, ei ole tuulikaappia. On vain aivan älyttömästi kohta melkein esiinkaivettua pintaa, joka todella suuresti huutelee puoleensa uutta vaatekerrastoa. 

Jos tämän päivän tuntemukset ei tullut tarpeeksi selkeästi ilmi rivien välistä, niin kirjoitan sen nyt sitten tähän vielä: Remontointi on ihan hanurista.