Hän taputtaa.
Kuuletteko outoa läiskintää? On kesäkuu ja tämä martta on pistänyt valittavan pääkoppansa asennekurssille. Raastava läiskähtelevä ääni lähtee lunnollisestikin meikämarjatan käpälästä, joka niin hanakasti omaa selkää läiskien taputtelee. Rytmi on vaihteleva mutta liike jatkuva, sillä yhdeksän tunnin siivousmaratooni on päättynyt viikkoja siivousta vältelleen pölykoirien kaverin ansiokkaaseen voittoon.
Viikkosiivous ei ole kuuna päivänä kuulunut tähän taloon. Siivotaan silloin kun siltä tuntuu ja koska viimeiseen kuukauteen ei ole pahemmin tuntunut, niin voi veljet voin kertoa, että tekemistä riitti! Kahdeksan koneellista pyykkiä pyöri riemumielin itsensä tainnoksiin rummun uumenissa ja tämän matamin päänupin stressipinta puhdistui siivouksen ohessa kuin itsestään.
Tänään huomasin, että eteisen naulakkoa tukki vielä talvihaalari- ja takkijoukkio. Hiekan keskellä lattialla pyöri niin ollen myös huopikkaat, lapikkaat ja muut oudon kuuloiset talvipopot. Oli totisesti jo aika ryhdistäytyä. Iltapalaksi syötiin lämpimiä tonnikalaleipiä ja juotiin kaakaota Lauraa muistaen.
Oman selän taputtelu on raskasta, sillä tällaisen huonovoimaisen martan käsivoimat ovat totisesti rajalliset. Todettakoot nyt sitten vain, että hyvä minä ja oikeen rattosaa viikonloppua teille kaikille tovereille!
10 kommenttia:
Hyvä sie! Teillä on vaihtunu keittiönpöytä? :-)
Cozy pictures of their beautiful home! And the beautiful girl, she is so charming :) Like your orange accents and stripes;) Have a great weekend :)
Hugs from Janne
Ai että tuo pieni kaakaonjuoja on suloinen.kohta voi läiskiä itseä koivuvitsalla saunassa;)))ylettyy helpommin.alkoi tekeen mieli tonnikala lämppäreitä.:)
Oi miten hienoa, että olen saanut olla mukana kaakaohetkessänne ;)
Voi elämä sun kaa Rilla. Oot niin suloinen :D. Tuu tänneki siivoo -mun voimat riittänee just ja just sun selän läiskyttelyyn.
Ps. Pitkästä aikaa pääsin lukemaan sun blogia. Outoa, mutta koneeni ei ole suostunut aukaisemaan sivuasi.
Kivaa kesää. Nähdään.
Harmillisen tutulta kuulostaa ain siihen asti, jossa minun olisi pitänyt tehdä jotain seläntaputtelujen toivossa. Onneksi täältä äidiltä asti ei näe oman kodin tilaa ja sadepäivänähän ei voi muuta kuin laiskotella ( ei siis tul edes käsi kipeäksi siitä selkään läiskimisestä)
Ihana kirjoitus :)
Minä, joka lapsena inhosin siivoamista, pidän siitä nykyään niin paljon, että olen ihan romahtamaisillaan jos en jostain syystä ole viikkosiivousta muistanut/ehtinyt tehdä ;D
Aivan ihana mekko tytöllä edellisessä postauksessa, sinä oot tosi taitava!
Täälläkin oltiin eilen samaisissa toihuissa, ja illalla kaakaota toki, tulipa lauran tapaus tuolloin mieleen :D
Kuulostaa nii-in tutulta.. Mutta silti teidän huusholli vaikuttaa aina olevan kuvauskelpoinen, toisin kuin allekirjoittaneen. Miten?
Lyde: Pöytä vaihtui kesäpyöreään. Vähän on pieni mutta kesällä riittävä. :)
Skjerstad: Thank you! :)
hanka: Nuo vihtahommat on mulle ihan outoja. :-O Pitäskin ottaa tän kesän tavotteeksi testata. :)
LauraQ: Eikö ookki. :D
aniiri: Voin tulla siivoon, jos lupaat sitte läiskiä kanssa? Ettei tartte omaa voimaa siihenki kuluttaa. ;) Toivottavasti nähdään kesän mittaan. Siijuu!
Mervi: Hyvä pointti! Sitä paitsi, oman selän taputtelussa saattaa herkästi mennä myös niskat jumiin. On se sen verran vaikea asento. :)
Jomaisa: Kiitos! Säännöllinen siivous sopii toisille paremmin kuin toisille. Sotkusta saa olla kunhan ei ihan kovin likaseksi ehtis. :) Ja mekko kiittää!
Purnukka: Tästä lähtien kaakaohetkissä on automaattisesti muisto paperituppoisesta Laurasta. ;)
Outi: Yksinkertasta: 1. rajaa kuvaan vain siistit kohdat tai 2. kuvaa vaan sillon kun on siivottu. Eipä kauhean sotkun keskellä juuri tuu mieleenkään tarttua kameraan. Kätevää mutta totta. :)
Lähetä kommentti