9/20/2011

Kaikki tai ei mitään.

Tätä kirjoittaa kansalainen, joka joko tekee koko ajan tai sitten ei ollenkaan.
Viime aikoina on opeteltu ahkerasti ompelemisen saloja. Päätimme erään toverin kanssa, että talven aikana olisi opittava ompelemaan vuorillinen takki, ihan omin voimin. Meikämartan tuntevat tietävät sen, että kyseinen naikkonen ei ole varsinaisesti syntynyt ompelukone käsivarrellaan mutta niin vain on päässyt käymään, että silti jäi parka ompelukoukkuun.

Meikämatami on ollut varsin herkästi luovuttava tapaus tuon ompelun suhteen. Kuin myös neulomisen. Jos ohjeen lukee alusta loppuun puoleen minuuttiin eikä ymmärrä siitä hölkäsen pöläystä, niin kai sitä sitkeämpikin martta saattaa lamaantua pelkästä ajatuksesta ja jättää aikomukset taitavammille. Mutta nyt on kuulkaa päällä semmonen valo, että sitä harvoin täälläpäin näkyy. Tämä martta on meinaan päättänyt oppia.

Ihan yksinkertaista tuo oppiminen ei ole, kuten varmaan jokainen tietää. Mutta nyt on sen verran jäänyt jopa liike päälle, että vähän turhankin pakkomielteisesti on tullut harjoiteltua. Lanka on lentänyt ja ylimääräistäkin syntynyt, joten muutama löytyy täältä. Lisääkin putoilee pikkuhiljaa.

Tää lähtis nyt sitten tästä niinku ompelemaan. No en oikeesti! Pyykkikasa ei anna armoa. 

14 kommenttia:

elisa kirjoitti...

Kuulostaa tutulle. Itsekään en ole mikään käsityöopettajien päiväuni, mutta yhtäkkiä huomaan viettäväni pitkiä aikoja ompelukoneen edessä. Tein juuri viime viikolla pitkän jonon noita viirejä (vai mitä ne nyt onkaan) lastenhuoneeseen. ;)

Ja vuorillisen takin uskalsin tehdä jo jokin aikaa sitten, lapselle siis. Itselleni en ole uskaltanut tehdä mitään patakinnasta kummempaa.

Enni kirjoitti...

Teikä on nyt ihan hullaantunut, rauhoituhan emäntä vähän!! :D

Miia kirjoitti...

Kiva kun tulit takas :) Täytyy yrittää itsekin kerätä ompelu intoa.... Onneksi sulla on täällä inspiroivia kuvia!

NENA kirjoitti...

Arvaappa tehtiinkö täällä joku hyvin onnelliseksi, hä. Ihanaa, ku oot takas :)

tiina kirjoitti...

hei teetkö mun kans vaihtikset, jos mää saan ruokalapun niin sää saat pöllön? :) ku meillä tarvitaan ruokalappuja, mutta mua ei kertakaikkiaan huvita alkaa tekemään :D

Anonyymi kirjoitti...

Jou.
Hauska nähdä taas, kiva kun tulit takaisin!

meria:)

Jonna kirjoitti...

Voi ei, mullon kone vielä kaapissa. Viikonloppuna otan sen pöydälle ja alan muistella miten ne langat laitettiin:D

Anonyymi kirjoitti...

Vähän on makoisia ruokalappuja, ai herkku! Mahtavaa, kun palasit takasin.

Helmina

Jonna kirjoitti...

Hihii lähetäppäs tota intoos tännekki :-D myytkö mulle tollasen viirinauhan?

tiina kirjoitti...

Ja siis niin, minustakin on kiva, että oot takas :) ja on iloinen asia, että ompelukoneen ääressä viihtyy. ja että siihen saa jostain repästyä aikaa :)

Rillirousku kirjoitti...

Kiitos kaikille viesteistä! Ootte ihan että <3

tiina: Tottamaar, vaihetaan vaan! Tosin sun pöllö vastaa ehkä kymmentä mun ruokalappua, joten saamanne pitää. :D Mutta olis herkkistä omata semmonen söpö pöllö!

Jonna: Minkä värisen haluaisit? :)

Jonna kirjoitti...

Haluaisin tuon mustavalkosen vai oisko sul enemmänki vaihtoehtoja?

Rillirousku kirjoitti...

Jonna: Laitappa sähköpostia mulle. :)

Henni kirjoitti...

Sainpa minäkin innoittamanasi ommeltua viirinauhan. Kiitos siis. Tietäisi nyt vain mihin sen sitten laittaisi :D Yksissä juhlissa se tosin jo pääsi käymään.