Joulukalenteri, luukku 7.

Suolaa kasvattamassa. Vaihdoimme taannoin Nenan kanssa lauseita villasukista, kun tulin toivoneeksi ideanikkarilta ajatusta liittyen tähän joulukalenteriin. Tällöin pompahti ensimmäistä kertaa verkkokalvoilleni tieto siitä, että suola on kiipeilevää sorttia!

Lasipurkin pohjalle laitetaan noin sentin verran karkeaa merisuolaa sekä ihan pikkusen vettä. Sen verran on sopivasti, että suola juuri ja juuri peittyy. Nestettä tulee helposti liikaa, joten suola ei saa jäädä purkinpohjalle lillumaan. Purkki asetetaan lämpimään paikkaan ja uskokaa tai älkää, suola alkaa kiipeilemään pitkin purkin reunoja!

Lopputulos on oikein kauniin kuurainen. Varsinkin näin synkeän ja mustan joulukuun aikaan suolahuurrekin kelpaa, kun maa ei muutu valkoiseksi sitten millään. Itse poltin tuikkua kipossa, joten suola lähti kiipeämään varsinkin pienemmässä purkissa varsin rivakasti. Isommassa purkissa suola nousi reunoja pitkin hitaammin, mutta parissa päivässä sekin ylsi tuohon kuvissa näkyvään lopputulokseen.

Kasvatuspurkkeja etsiessäni huomasin lasimaljakoiden ja pienen lasitarpeiston puutteen vaivaavan talouttamme, joten tyydyin testaamaan suolan kasvatusta piltti- ja säilykepurkkeihin. Näistä tulis kuulkaa aivan älyttömän nätit, kun niitä olisi oikein paljon ja ulkona suojaisassa paikassa illalla kynttilöitä polttelisi! Vettähän eivät tietenkään luonnollisesti kestä, tai lunta.

Huurre se on suolahuurrekin!