Piparilauantai.
Elämä on arkea, iloa ja surua. Viime viikkoina olemme saaneet ja joutuneet kokemaan suuresti elämän kaikkia puolia, niin hyviä kuin huonojakin.
Pari päivää sitten oli jännittävä päivä. Tuona päivänä valmistui puolet tämän vuoden seitsemännestä villatakista vaikka niitä ei pitänyt tulla enää yhtäkään. Tuona päivänä ainoa kykenevä osa vartalossani oli juuri kämmenet, jotka armottomasti takoivat lankaa takiksi mielen harhaillessa muissa maisemissa. Tuon päivän jännitys lopulta päättyi mitä parhaimmin ja tästä aiemmin kahden herttasen lapsen tätistä tuli yhtäkkiä tuplasti täti, kun sisarensa saatteli maailmaan kaksi aivan pientä ja rusinaisen suloista poikaa. Jalat vipattavat melko menevästi noitten pikkusten poikien suuntaan eikä enää malttaisi millään odottaa, että pääsee haistelemaan niitä pehmokaisia.
Tämän talon murrosikään ehtinyt nelivuotias yllätti melko hyvin tänään maamonsa, kun oli aika leipoa vuoden ensimmäiset piparit. Yleensä melkoisen hyberaktiivinen ja muutenkin menevä poikanen osoittautui varsinaiseksi piparitaituriksi ja julistikin aikovansa isona leipuriksi. Kieli keskellä suuta tuo pieni uhmaaja leipoi pipareiksi kokonaisen piparitaikinan sekä vielä koristeet päälle. Aivan meinasi maamon sydän heltyä moista keskittymistä katsellessa.
Takkihaaste on nyt loppusuoralla ja äänet laskettu. Voittajat julistetaan koko kansan tietoisuuteen mahdollisimman pian. Hyvää viikonloppua!
Suloisia piparilapsosia. Jo on kummipoijaalla aikasin murrosikä alkanut. En mä vaan oo huomannu mitään ;)
VastaaPoistaNo onnea nyt tädille! Mietinki tässä yks päivä et jokohan ovat maailmassa :) Välittänet lämpimät onnentoivotukset myös sisarellesi perheineen!
VastaaPoistaHerkullisen näköisiä pipareita olette tehneet, ihanaa joulun odotusta teille sinne! :) Sitten kysymys, jonka kanssa painin melkein päivittäin. Nimittäin bloggeriin kuvien laitto. En saa itse onnistumaan kahta kuvaa vierekkäin laitettua tuolla tapaa kuin sinullakin on tässä postauksessa, eli niin, että kuvat ovat aivan vieri vieressä. Onko tässä joku jippo? :D
VastaaPoistaOnnea tädille! Ja miten hienoja karkkipipareita! Mä en oo tajunnutkaan maksimoida herkkua karkkikoristeluilla...
VastaaPoistablogin suhteellisen tuore vakiolukija ilmottautuu ja kertoo tykkäävänsä kovasti kaikesta, mitä tänne raportoit. kauniita värejä, sisustusta, vaatteita, kaikkia.
VastaaPoistamusta neuletakki on täälläkin puikoilla, kiitos inspiraatiosta! ...vaikka hitaasti tuntuu etenevän tuo takakappale. no, mikäpä siinä toisaalta: hitaasti, mutta varmasti. se kai tärkeintä, kun jotain tällaista terapiantapaista (sain seiskalla kutosen käsitöistä, kun opettaja luuli, että äitini oli kotona neulonut toisen villasukista, kun olivat niin eri luokkaa. tosiasiassa äiti oli OPETTANUT minut neulomaan!) aloittaa.
IHANAT piparit! Onnea onnea poikasista.
VastaaPoistaplease please please put google translate on your blog, the only thing i can read is that your curtains say 'jar'!
VastaaPoistait's all too beautiful, i need to read it!
xx em
Lilla: No ei sillä vielä ötökän koipia kasva nenän alla mutta ovet paukkaa välillä melko tutun kuulosesti. ;)
VastaaPoistaRiina: Kiitos! Kerron toki. :)
Inka: Kiitos! :) Ite laitan kuvat niin, että liitän ne kuvanmuokkausohjelmassa yhdeksi kuvaksi ja lataan siis tänne ihan normaaliin tapaan yhtenä kuvana. Voi sen varmasti muutenkin tehdä. :)
Laura: Piparin tekijä kiittää! En olis minäkään hoksannut mutta tuo taiteellisempi jälkipolvi sen keksi. :)
taina: Iso kiitos mieltä lämmittävästä viestistä! Ja hyvä kuulla, että edes jollekin on haasteen myötä iskenyt neulomisinto. :) Siitä se pikkuhiljaa valmistuu, usko pois!
Birgit: Kiitos ihana Birgit!
em: Thank you! I´ll try. ;) Have a nice weekend! :)
Oi kaksoset! Onnentoivotukset tätille ja kaikille! Mullakin on omat kaksoset.. on ollut aika ainutlaatuista. Nyt on ihana vaihe, kun tyttöset ovat kohta kolmen. Toistensa parhaat kaverit.
VastaaPoista