Jännittävä päivä.

Tänä vuonna on vietetty ja vietetään pikkujouluja oikein olan takaa. Takana kolmet ja edestäkin niitä vielä löytyy, vaan emmepä valita, sillä mukaviahan nuo ovat. Kuten vaikkapa eilisiltaiset sekä toissapäiväiset. Pikkujoulupukki toi elämänkertoja rakastavalle matamille Ainoan Oikean Satutätin elämän kuvina ja kyllä sitä opusta on sitten selailtukin. Kun vielä oikein pariksi tunniksi saisi oikaista rangan sohvalle niin pääsisi haukkaamaan kunnolla palaa tuosta mainiosta järkäleestä.

Tänään on yksi elämäni jännittävimmistä päivistä. Se ei ole se, että vaihdoin aamutakin pois päältä kello 14 eikä se, että ulkona sataa lunta ja myrskyää. Se ei myöskään liity siihen, että kolmen viikon ajan ilmaiseksi itsestään saapuva juorulehti kolahti tänään postilaatikkoon eikä se, että kohta puolitoistavuotias tyttäreni on päättäny lopettaa päiväunien nukkumisen. Kuten huomata saattaa, niin elämäni on varsin jännittävällä tolalla mutta silti se mainitsematon asia on oikeasti niin jännittävä, että sitä ei meinaa uskaltaa edes ajatella.

Kynsien pureskelu ja tekemisen keksiminen jatkukoon. Jos vaikka tällä kertaa nimikoisin oman vaatekaappini hyllyt, jälkikasvun kaapit kun ovat jo hallinnassa. Paitsi sitä ennen keitän kyllä mahottoman tujut kahvit!