Haasteet on haasteltu ja äänet annettu. Ääniä tulikin melkoinen kasa ja ihan muutaman minuutin niitä sitten paperille rustasin ja laskin, jotta varmasti saataisiin äänet rehdisti kuriin ja ojennukseen.

Tämä haaste oli melkoisen vapaamielinen. Takin tuli olla tehty taannoin annettua ohjetta mukaillen sillä tavalla, että neulos saisi olla muutakin kuin ainaoikeaa ja siitä saisi tehdä omannäköisen tuunaillen, mikäli tahtoo. Pääasia oli, että takki olisi pääosiltaan ohjeen kaltainen.

Kuva sopi lähettää joko lapsen päällä tai ilman lasta, ainoana kriteerinä oli, että kuvasta tulee näkyä takki hyvin ja sen mukaan tulisi liittää takille nimi. Ihan kaikkiin takkeihin ei nimiä ilmaantunut, joten muutaman nimesin ihan omin lupineni mutta koitin olla luova.

Kuten todettua ja havaittua, niin puikkoihin oli tarttunut melkoinen määrä ahkeria tätejä ja monta hienoa ja vielä hienompaa takkia saatiinkin kilpailuun mukaan. Äänet jakautuivat laidasta laitaan ja kommenteista päätellen jokainen takki herätti tuntemuksia eikä moni olisi malttanut nimetä yhtä suosikkia lainkaan, vaan olisivat halunneet lahjoa jokaisen ahkeran neulojan.

Ja kuulkaa, aivan samaa mieltä on tämäkin matami mutta niin se vain on, että kilpailu on aina kilpailu. Novita lahjoittaa seuraavan villatakin langat kolmelle, joista kaksi on tässä kilpailussa eniten ääniä saanutta ja yksi meikämartan valitsema suosikki.

Tämän haasteen ehdoton ääniharava oli yksinkertaisen pirteä takki nimeltään NipinNapin. Neutraali väri ja värikkäät yksityiskohdat miellyttivät kansaa, jolta ei jäänyt myöskään huomaamatta tuo takin sisällä velmuileva pieni söpöliini, joka näin meijän kesken sattuu olemaan veljeni tytär.

Takin tekijä itse kertoo voittoisan tuotoksensa synnystä näin:

"Kyllä, minäkin osaan neuloa! Kun sain peiton lokakuussa valmiiksi, ajattelin ottaa semmosen pikkunäppärän projektin siihen seuraavaksi. Ja kun olin nähnyt miten ihmiset suoltaa noita takkeja tahtiin pari per päivä, ajattelin, että se olis varmaan semmonen kivuton nopea juttu.

No ei ollut. Päivästä toiseen on takkiparka saanut kyhjöttää  korissansa, kasvaen noin kerran viikossa puolen tunnin verran. Takin onneksi perjantaina mies paineli kirjastolle kone mukanaan, lapsi nukkui, viikkosiivous oli tehty edellisenä päivänä, joulusiivous ei houkutellut ja pääsykoekirjakin oli unohtunut hoitolaukun mukana vanhempien luo. Oli siis loistava sauma saattaa tuo projekti päätökseen. Kieputin lankaa rumien nappien ympärille, koska en onnistunut löytämään kuin kolme eriväristä nappia tuon eiminkäänvärisen takin seuraksi."

Toiseksi eniten ääniä keräsi takki nimeltään Pingviini. Tuon hellyttävän takin kehuttiin olevan ihanan omaperäinen ja lapsen mieleinen. Myös hupusta pilkottava vuori sai kiitosta.

Pingviinitakin taitava tekijä kertoi takistaan näin:

"Pingviini tämä päätti päivänä tänä,
pitää itsensä lämpimänä.

Ei kietonut kaulaansa huivia ei,
haki komerosta pallot ja pihalle vei.

Niitä se heitteli yks ja kaks,
tunsi olonsa heti paljon mukavammaks.

Takki on tehty kokonaan ainaoikein-neuleena, mutta esim. olkasaumoja ei ole ollenkaan kun tein etukappaleet suoraan takakappaleen jatkoksi. Hihoihin tein ns. resorit 2oikein 2 nurin joustinneuleena. Nappeja ei ole, vaan sulkimina toimii 5 nepparia.

Tein takkiin myös trikoovuorin, jonka ompelin käsin kiinni. Pingviinin tein virkkaamalla eikä siihen ollut mitään mallia, se syntyi siinä tehdessä. Jonglööripalloina toimii seitsemän pilkullista nappia. Kaikki muut langat ovat 7-veljestä mutta pingviinin jalat ja nokka Kelo-lankaa."

Kahden eniten ääniä saaneen takin seuraksi saa seuraavan villatakin langat tämä meikämatamin suosikki. Tuo tummanharmaa takki keltaisin napein on nimittäin se takki, jonka ansiota on tämä koko haaste ja kilpailu aivan kuin ihan oma ensimmäinen villatakkinikin.

Pari vuotta sitten olimme kylässä vanhan toverin luona, joka oli kohta syntyvälle jälkeläiselleen neulonut herttaisen neuletakin. Sitähän siinä sitten ihastelemaan ja eräs meistä, tuon harmaisen tekijä, innostui siinä määrin, että kaiveli viikkojen kuluessa lehtipinoista juuri tuon saman tai melkein saman ohjeen, josta innokkain kätösin neuloi esikoiselleen takin. Siitähän tämä martta sitten vasta innostuikin ja pyysi toveria lähettämään ohjeen sähköpostiinsa, jotta itsekin pääsisi opiskelun makuun. Puolitoista vuotta tuo ohje makasi sähköpostissani, kunnes sen tänä syksynä esille kaivoin ja seuraukset tiedättekin.

Tämän saatetarinan seurauksena todettakoot, että harmaa takki nimeltään Ensimmäinen, on kolmas tuotepalkinnon saaja, sillä ilman tuota takkia tämä kilpa olisi jäänyt kisaamatta ja kaikki loput 28 takkia valmistumatta. Kiitos siis ystävä kallis!

Tahdon mainita nimeltä vielä seuraavat ääniharavat ja lahjoa niitä virtuaalisella kädenpuristuksella ja kunniamaininnalla.

Räntä, jonka tekijää kiiteltiin varsin taitavaksi ja takkiaan mieleen jääväksi ja persoonalliseksi.

Aurinko, jota kehuttiin yksinkertaisen tyylikkääksi ja mainion pirteäksi väriläiskäksi.

Kiitän mitä suurimmin kaikkia haasteeseen vastanneita ja äänensä jättäneitä! Kilpa oli rehti ja jännittävä ja toivon sen herättäneen edes jossakussa kansalaisessa halun oppia neulomisen jaloja saloja, edes tällaisen helpon aloittelijan takin verran.

Ja hoi, te kaikki kolme ensin mainittua takkia ja tekijää. Laittakaapa osoitteenne tulemaan sähköpostiini niin saadaan palkinnot oikeisiin osoitteisiin.

Kiitos kiitos kiitos kaikille!