Arvaamatonta on elämä.

Valkoinen lappijoulu poroineen ja moottorikelkkailuineen muuttuikin äkkiä ja arvaamatta sairaalajouluksi. Lentokone lennätti meidät ison veden tuolle puolelle toiseen kotomaahan rakkaan ihmisen sairaalasängyn viereen. Sairaalan käytävät tulivat joulun päivinä tutuiksi.

Kotimatkalla näimme vihreitä peltoja ja lehmiä laiduntamassa sekä erään salskean nuorukaisen, joka vietti tapania hihattomassa paidassa ulkoillen. Aattona mittari näytti kuitenkin pakkasta.

Tätä joulua emme unohda koskaan. Se oli sävyltään tumma ja raskas mutta kuitenkin onnellinen. Saimme viettää lämpimän joulun. Tämä joulu oli oppitunti siitä, mikä elämässä on oikeasti tärkeää.

Huomisesta ei koskaan tiedä mutta aina on oltava toivoa.