Myrsky vei joulukuusen.

Ajattelin, että kaikki pinnallinen, remontti ja kaikenmaailman askartelut ovat niin toisarvoista, ettei tännekään putkahda mitään. Todettava on, että kovin pinnallisia asioita ei yläpallossa tällä hetkellä suuremmin liiku mutta liikaa ei parane tummiakaan ajatuksia mielessä pyöritellä. Ehkä nauru ja pikkupinnallisuudet tasoittavat sopivasti mieltä, kunhan niillä ei yritä hukuttaa unohduksiin elämän oikeita totuuksia ja arvoja.

Joulun  pyhiksi suunniteltu lukeminen unohtui kotiin, joten oli aikaa väänneksiä valmiiksi erään idolini innoittama villamekko tyttärelleni. Siitä piti tuleman karkea pötkylä, kuten esikuvansakin ja sitä saatiin mitä tilattiin. Ihan oiva mekko vilpoisaan taloon. Seuraava tuon samaisen punatukan innoittama paita on jo aluillaan, jotenkinhan tämä kaikki loputon joutoaika on käytettävä. Kyllä te maamot tiiätte.

Makuuhuoneen remontti on kertakaikkisen pysähdyksissä, syistä tiedetyistä. Kun ajatukset lentelevät muissa maisemissa eikä mistään vain tahdo saada kiinni on erityisen hyvä kertakaikkisesti vain antaa olla.

Mutta kun maailman paras joulupukki toi tälle matamille ihka oman ompelukoneen, niin jopas laitetaankin pensselit sutimaan! Sitten saadaan ompelukoneellekin ihan oma soppensa, jossa martalla on lupa sotkea ja rellestää. Sen kunniaksi siivottiin tuo tuleva ompeluhuone, johon remontin ajaksi on sänkymme puskettu. Jospa sekin pian saataisiin suurempiin tiloihin takaisin.

Joulukuusi oli varistellut poissaolomme aikana oksistoansa siihen malliin, että ulos lähti mokoma ranka. Päivällä huomasin sivusilmällä, kuinka se ihan itsekseen sujahti terassilta nurkan taakse. Melkoinen epeli.