Tämä on niin syksyä.

Tämä, että retkellä ollaan lähes joka toinen päivä ja tämä, että silmäpusseilla pystyy kantamaan maitolitraa.

Viime yönä tätä nykyä varsin hyvin nukkuva yksivuotias ei tahtonut nukkua. Aamun jo lähes valjetessa oli vanhempien poskille ilmaantunut harmahtavat pussit ja otsaan pari ryppyä lisää. Hermoja ei ollut vähään aikaan näkynyt mailla eikä halmeilla. Aamulla oli välttämätöntä lähteä retkelle, että jaksoi tämän päivän suhteellisen kunniakkaasti iltaan saakka.

Retkipaikka oli vanha ja tuttu, ei suota näkyvissä tällä kertaa. Kalliolta löytyi ravun saksia ja nelivuotias laski lehtiveneen laineille. Kyllä se ehottomasti on syksy, kun oivaa retkeilysäätä miettii. Eikä haittaa vaikka ei paistaisikaan.

Kello näyttää yhdeksää, pienten lasten vanhempien on aika painua unten maille. Näitä silmäpusseja olisi meinaan aivan turha yrittää ujuttaa käsimatkatavaroina lentokoneeseen.