Tulevasta talvesta on kuuleman mukaan tulossa erityisen kylmä.

Vuosia taaksepäin, kun meikämatami oli vielä nuori ja ohut oli kesäisin aina siinä määrin kuuma, että se ei ollut tuon mainitun tyllerön lempivuodenaika lainkaan. Osasyynsä toi myös ärhäkkä migreeni, joka iski päälle pelkästä auringon ajattelemisesta. Tuo ohut typykkä rakasti syksyä, kuin myös sitä seuraavaa talvea.

Kuten jos taannoin mainittua, niin näin vanhaksi tullessaan on meikämarttaan iskenyt ikuisen kesän kaipuu. Tai vähintäänkin kolmen vuodenajan vuorottelun, sillä pitkä ja pimeä talvi ei suorastaan huokuttele.

Etukäteen ajateltuna talvi on kammoksuttava ajatus, sillä se totisesti kestää kauan. Kuitenkin jokainen talvi tähän mennessä on ollut mukava, sillä kyllähän se niin vain on, että pulkkamäkeä ja moottorikelkkailua ei pysty harrastamaan kuin talvisin.

Viime talvena meikämartta pisti oikein ranttaliksi ja hankki lähes ensimmäistä kertaa elämässään kunnon talvitavarusteet. Karvahuppuisessa takissa ei palellut kertaakaan ja huopikkaat pitivät sorkat lämpiminä kovillakin pakkasilla, varsinkin villasukkien keralla.

Pitkällisen etsinnän tuloksena löytyi pari päivää sitten kirpputorilta nahkaiset herttasuudet viidellä eurolla. Nähtäväksi jää peseekö uudet tulijat viime talven koivenlämmittimet vai mennäänkö talvi rattosasti rinta rinnan. Mutta se kuitenkin on varmaa, että tietoisesti ei ensi talvena palella!