Ruusuista putkiremonttia.

Eräs bloggaajakaveri kävi kerran kylässä ja totesi, että onpa jännä, että tämän talon toilettia ei juurikaan ole marjatan blogissa näkynyt. Nyt on totuus kuitenkin julki ja kuten näkyy, niin kovin sympaattinenhan tuo koppero kaikessa ruusuboordisuudessaan on! 

Reilut kolme vuotta on hotelli helpotus odottanut remonttiin pääsyä. Uudet kalusteet ja materiaalit ovat olleet olemassa jo toista vuotta, mutta vielä ei ole päättynyt ruusukopin aika. Toinen ruusuinen tila on vanhan ja uuden puolen yhdistävä käytävä, entinen apukeittiö. Ruususeinän takana on keittiö ja seinässä on edelleen nähtävissä entisen keittiön oven paikka. Alimmassa kuvassa poseeraa pukuhuoneen kovasti rakoileva lautaseinä. Tuota seinää koristaa muutama betoninaulakko, mutta erityisen suuresti sitä piristää epämääräinen johto- ja putkisekameteli. Pukuhuone on siis kesken, vaikka sauna ja pesuhuone ovat olleet käytössä jo useamman kuukauden.

Syyhän on justiinsa se, että putkiremonttia pukkaa! Talon putket on jostain hamalta 70-luvulta ja kiireesti olisi jotain tehtävä, ettei käy vahinkoa. Nyt näyttäisi siltä, että aika alkaa olla kypsä ja tuo toimenpide pitäisi suorittaa seuraavaksi, muuten ei päästä remontissa eteenpäin.

On tunnustettava, että putkiremontti on jotenkin pelottava asia ja erityisen pelottavaa se on varmaankin siksi, että tätä tekstiä kirjoittavalla henkilöllä ei ole kovinkaan suurta aavistusta mitä ko. asia pitää sisällään. Onneksi on ystävinä alan ammattilaisia, joilta saa selkeää infoa asian tiimoilta. 

"Pohjolan LVIturva on LVI-alan vahva ammattilainen. Toimimme Keski-Suomen, Pirkanmaan ja Uudenmaan alueella. Teemme putkiremontteja, lämmitysjärjestelmäremontteja sekä ilmanvaihtoremontteja. Asiakkaitamme ovat omakotitalo- ja rivitaloasujat. Meillä on jo yli tuhat tyytyväistä asiakasta!"

Pohjolan LVIturvan sivuilta löytyy runsaasti kertomuksia heiltä, joille putkiremontti on jo tuttu juttu. 

Tämän talon putkiremontti on vielä ajatustasolla eikä remontin toteuttajastakaan tietoa, mutta selkeä info ja asiakastarinat helpottivat kummasti putkiremonttipelkoa. Remonttia kohti mentäessä mietityttää enää, että miten raskinkaan luopua tuosta jo kovin läheiseksi tulleesta ruusutoiletista...

Postaus tuotettu yhteistyössä Pohjolan LVIturvan kanssa

Punainen aamun piristys.

Päivä alkaa aamupalalla. Marjatta on jo pitkään ollut vahvasti koukkuuntunut avokadoon. Uusin ja himottavin tapa on sisareltani opittu avokado-kananmunaleipä, joka kertakaikkiaan vie kielen mennessään ja pitää nälän pois pitkän aikaa. Suosittelen kokeilemaan!

Meikämartan vastuulle ei parane antaa mitään herkästi rikkoutuvaa, mikäli termospulloja on uskominen. Muutama vuosi sitten hankin oranssisen Steltonin isolla rahalla. Kaveri osoittautui erittäin käteväksi ja paljon käytetyksi, kunnes kopsahti lattiaan ja hajosi niin sisältä, kuin ulkoakin. Seuraavaksi hankin Tokmannilta perinteisen kunnon Airamin miehelleni joululahjaksi. Harmi vain, että paketointivaiheessa tuo toveri heittäytyi alas pöydältä ja niin oli sekin heppu mennyttä ennen ensimmäistä käyttökertaa. 

Tämä emännys ei silti hevillä luovuta, joten Kööpenhaminasta lähti mukaan vihertävä Stelton. Kuoma kuljetettiin kotomaahan erityisen hellän ja tarkan suojelun alaisena. Se ehti olla käytössä sen verran, että tuli harjapesun aika. Varovista otteista huolimatta hän päätti ottaa ja räjähtää kesken pesun ja voin kertoa, että jonkun verran löytyi sirpaletta pitkin keittiötä vielä parinkin päivän päästä.

Sirpaleista on opittuva ja enää ei räjähdellä. Maamoni oli löytänyt kirpputorilta kertakaikkisen nostalgisen punaisen kaverin, joka on kestänyt jo kauan eikä varmasti herkästi luovuta jatkossakaan. Kaikista parasta on, että siinä on pumppu. Tuntuu jotenkin hienolta painaa namiskaa ja samalla hönkiä sieraimiin leijuvaa kahvin tuoksua. Kyllä äiti tietää mistä puusta tytär on tehty.

Ps. Muistatteko kun tein kirjan viime vuodesta? Kävi niin jännittävästi, että tuo mainittu kuvakirja pääsi Ifolorin Vuoden kuvakirja 2014-finaaliin ja on kisaamassa neljän muun kirjan kanssa tuosta vuoden kuvakirjan tittelistä! Voin kertoa, että tämän asian tullessa ilmi eräs marjatta kiljui kuin pieni porsas ja vieläpä siinä määrin kovaan ääneen, että tyttärensä säikähti ja pillahti itkuun. Shokkitila on nyt laantunut mutta jännitys ei. Nuo kaikki viisi kirjaa pääsee siis selaamaan täällä ja samaisessa paikassa voi myös äänestää suosikkiaan. Äänestäneiden kesken on myös palkintoja jaossa. Kiitos jos äänestät! 

Donitsilla iloa elämään.

Tiiättekö mikä on yksi mukavimpia asioita, joita tämä blogi on tuonut tullessaan? Se on tuonut uusia tuttavuuksia, ystäviäkin, töitä, mielenkiintoisia tapahtumia ja kohtaamisia, uusia näkökulmia ja tekemisen iloa. Silti melkeinpä parasta on se, kun saa ilahduttaa jälkikasvuaan Donitsilla tai muulla mukavalla lastenmaailmaan kuuluvalla asialla.

BObles suunnittelee lapsille tuotteita, joissa on ideaa: 

"bOblesin huonekalut perustuvat yksinkertaisiin geometrisiin muotoihin - leikattuina eläinhahmoiksi. Lapsi pystyy mylläämään, rullaamaan, tasapainoilemaan, kiikkumaan, keinumaan, hyppimään ja oppii samalla tuntemaan omaa kehoaan, joka edelleen toimii perustana motoriselle kehitykselle. bOblesit ovat hauskoja ja kehittäviä leluja yhtälailla kuin toimivia huonekaluja."

Tämän talon lastenhuoneesta löytyy kiipeilyteline sekä portaat kiipeilyyn ja hyppimiseen. Paljon muutakin motoriikkaa kehittävää löytyisi, jos tila antaisi myöten. Lapsi sisälläni näet muistaa oikein hyvin sen, että kiipeilyä, hyppimistä, kuperkeikkaa tai pyörimistä parempaa tekemistä ei lastenmaailmassa olekaan!

Olikin suuri ilo nähdä hymy ja kuulla räkätysnauru jälkikasvun suusta, kun bOblesilta saadut Donitsit* pääsivät tositoimiin. Yksinkertainen lelu voi tuoda paljon iloa. Erityisen jännittävää on tasapainoilla Donitsin päällä, kun jalat tärisevät holtittomasti ja koko vartalo pääsee töihin. Donitsit ovat päässeet jo yökyläänkin, kun onnelliset omistajat eivät malta olla erossa armaista ympyräisistään. Yöksi Donitsit otetaan tietenkin sängyn vierelle mutta ankarasta anelusta huolimatta sitä ei saa ottaa mukaan eskariin.

Arvonta! Klikkaa itsesi tutustumaan bOblesin tuotteisiin ja valitse suosikkisi. Jätä suosikkituotteesi nimi sekä lapsesi/lapsiesi/lahjan saajan ikä kommenttilaatikkoon ja olet mukana arvonnassa, jossa yksi onnekas lapsi voittaa itselleen tuon valitsemasi tuotteen! Arvontaan voi osallistua 15.3 iltaan saakka.

Onnea arvontaan ja muistakaa temppuilla!

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!

* Tuote saatu blogiyhteistyön kautta

  Arvonta järjestetty yhteistyössä Geffer Groupin ja bOblesin kanssa

Käsillä töitä.

Niitähän piisaa. Eilen armas ukkelikin jo huokaisi, että mitä jos ihan hetken olisit tekemättä yhtään mitään. Tänään on sitten sellainen päivä, että ei tehdä käsillä yhtään mitään vaan lähdetään jälkikasvun kanssa pitkästä aikaa kirpputorille.

Joitain päiviä sitten iski marjatalle vaihteeksi kankaanpainantahinku. Kangasta ommeltiin kassin muotoon ja erilaisilla muodoilla painettiin väriä kankaalle. Omaksi lemppariksi muotoutui ehdottomasti tuo ympyräinen Täysikuu. Hauskinta on, että joka painokerralla kuusta tulee vähän erilainen. Sitten ei muuta kuin odotellaan jotta kuu kuivuu, silitetään väri kiinni, ommellaan hihnat paikoilleen ja ei muuta kuin kainaloon!

Ruokakaupassa iski silmään Novitan Tuubi, joka on kierrätyspuuvillasta valmistettua tuommosta matonkudemaista ontelolankaa. Kauheen nättejä värejäkin oli, yhdistelmiä olisi vaikka kuinka. Koreja ja pannulappuja ei jaksaisi kovin montaa vääntää, joten vinkkejä otetaan vastaan, että mitä helpohkoa noista herttasista kuteista värkkäisi?

Mutta ei tänään, koska tänään on käsityövapaapäivä! Mutta ehkä jo huomenna...

Töitä ja tuunausta.

Ensimmäistä on viime aikoina piisannut ja sehän on mukava juttu! Jälkimmäistä harrasti perheen pää eilen, kun kaivoi varaston uumenista aikansa eläneen ja kulahtaneen punaisen valaisimen ja teki siitä näppärästi aivan uuden.

Nyt on eskarilaisella lukuvalo ja nätti onkin! Tuunaajan vaimokin tykkää. Tuo samainen ukkeli yllätti eilen toisenkin kerran, kun oli toverin luona raksasiivousapuna olleen marjatan hämmennykseksi hilannut keittiöstä pöydän varastoon ja kuskannut tilalle navetan vintillä vuosikymmeniä maanneen oranssisen yksilön. Tuo ympyräinen on kaikessa retroisuudessaan siinä määrin raju, että tulee pääsemään modernisoinnin kohteeksi toivottavasti varsin piakkoin.

Todistusaineistoa viimeksi mainitusta seuraa varmasti joskus tulevaisuudessa. Nyt jatketaan sunnuntai-illan makoilurupeamaa. Mukavaa tulevaa viikkoa kamut!

Kevättä rinnassa.

Pandora-villapaita valmistui jo hetki sitten, mutta lankojen päättely ja höyryttäminen saattaa herkästi venähtää pitkäksikin aikaa, jos sitä ei tee samantien.

Paidan kuvio on suoraan kopioitu Pandora-matosta ja idean paitaan sain Piialta, joka julkaisikin jo aiemmin blogissaan ohjeen tuohon kuvioon. Hieman tahtoi marjatalla takkuilla ohjeen hahmottaminen alkuun, mutta kolmen purkukerran jälkeen kuvio lähtikin syntymään ja sitä oli loppujen lopuksi varsin mukava neuloa. Suosittelen testaamaan! Ohjetta tähän villapaitaan taas on lähes mahdoton laatia, sillä paita neulottiin aivan täysin kokeile, pety ja opi-menetelmän avulla.

Eskarilaisella on kevättä rinnassa, itse valitut kevätkengat jalassa ja uusi, takinkin virkaa sopivilla keleillä kätevästi toimittava, villapaita päällä. Talvilomalainen nauttii, vaikka hiihtämistä ei näillä lumilla juuri pääsekään harrastamaan.

Meikämartalla on juuri hankittu Mikki Hiiri-paita päällä ja kerrottakoot, että tuon herttasuuden nähtyään miun ukko romahti ihan totaalisesti!

Se on maanantai.

Viikonloppu kului nopeasti kangasvärien ja siihen liittyvien oheistarpeiden parissa. Emännän ollessa poissa kotoa oli ukkelinsa kytkenyt uuden johdon tuohon mötikkämalliseen betonivalaisimeen. Karu ja silti niin kauhean sorja on hän. Makuuhuoneeseen on ilmaantunut myös päiväpeitto, jonka sain ostaa omakseni eräältä teistä lukijatovereista. Aivan mainion ajaton ja sopiva sekin, siitä kiitos vielä kerran!

Pari viikkoa sitten marjatta vihjaili osallistuneensa kurssille, josta oli kovin innoissaan. Nyt kerrottakoon, että tuo kansalaisopiston kurssi oli nimeltään digikuvasta printtikankaaksi ja ai että kun oli nautittavaa päästä suunnittelemaan ja tekemään ihan omia kankaita!

Omaa taidetta ei kuitenkaan kovasta yrityksestä huolimatta syntynyt, joten kankaalle painettiin mm. jälkikasvun taidetta. Noista luomuksista syntyy sisustusta tovereiden huoneisiin sekä mekkoja tyttärelle.

Taulun ja tapetin Birgit on taiteillut aivan kertakaikkiaan ihastuttavan Pässin pään! Meikämartta ei suinkaan ole ainoa tuohon elikkoon rakastunut, vaan sarvipäätä on näkynyt niin sisustuslehtien sivuilla kuin nettimaailmassakin ahkerasti. Eikä kumma, se on niin sympaattinen lempeine katseineen, että tiukkakin emäntä suorastaan herkistyy tuota herttasuutta katsellessaan.

Birgitin Pässiä on nähty tähän mennessä painettuna paperissa, mutta nykyään sitä näkyy tässä taloudessa myös matossa, kangaskassissa, tyynyssä ja verhossa. Kiitos siitä tuolle toverille, joka ystävällisesti lainasi lemmikkiään meikämartan käsittelyyn. 

Kuka muu tykkää pässistä? Ainekset sarvipään painamiseen kankaalle on kurssin ansiosta nykyään siis olemassa, joten olisi hauskaa kuulla, että mihin te kuomat tuota symppistä painaisitte aiemmin mainittujen tuotteiden lisäksi? Ja koska marjatta ruukaa tehä reilusti matskua jos kerta tekee ja sarvipäisiä kasseja odottaa ompelua iso läjä, niin sovitaanpa vaikka niin, että kaksi parasta ideaa palkitaan yllä näkyvillä Pässi-kasseilla! 

Ps. Korostettakoot vielä, että Pässin pää-kassit ja matto on ihan omin pikku kätösin painettu ja että kuvan käyttämiseen ja painamiseen on taiteilijalta lupa anottu ja saatu. Siinä vasta lahjakas somelainen muija!

Olipa kerran vuosi 2013.

Kirja viime vuodesta. Tämän vuoden tammikuussa väänsi meikämartta Ifolorin kätevällä ohjelmalla tämän talouden neljännen vuosikirjan. Tuon mainitun yrityksen asiakkaana on pysytelty vuodesta toiseen siksi, että ohjelma on erittäin helppo käyttää, hinta kohtuullinen ja kuvalaatu riittävän tarkka kotikäyttöön.

Kirjan tekemisen vaikein vaihe on ehdottomasti se, kun pitää valita kaikista tuhansista vuoden aikana kertyneistä kuvista ne parhaat ja tärkeimmät. Sen vuoksi tämä marjatta on kehitellyt vuosien saatossa systeemin, jolla kuvien valitseminen helpottuu huomattavasti. Tuon systeemin nimi on se, että jokaiselle kirjalle keksitään teema.

Vuoden 2009 kirja oli ihka ensimmäiseni. Kirja on näin jälkikäteen katseltuna hieman harjoitustekeleen oloinen, mutta kovin sympaattinen siitä huolimatta. Sen teemana oli olla ikäänkuin aikakausilehti, kannessa komeili kirjan nimi sekä erinäisiä kirjan sisältä löytyviä otsikoita sivunumeroineen. 

Vuoden 2010 kirja jäi tekemättä, ja nyt harmittaa.

Vuoden 2011 kirja kertoo remontista ja opus onkin ytimekkäästi nimeltään Remonttivuosi 2011. Tuona vuonna kun aherrettiin kertarykäisyllä iso osa tämän talon remontista.

Vuoden 2012 kirja on vielä suurimmalta osaltaan tekstejä vailla. Opus on työnimeltään Lasten suusta totuus kuuluu ja tekstit ovat työnimensä mukaisesti lasten muistoja ja kertomuksia tuon vuoden kuvista. Tämä kirja on ollut hidas projekti, sillä nuorehkot lapset eivät jaksa kovin kauaa keskittyä muistelemaan menneitä, joten kirja täytyy tehdä pienissä osissa ja kulloisenkin fiiliksen mukaan. Yllättäen lasten muistot kuvista ovat olleet varsin erilaisia, kuin maamollaan.

Vuoden 2013 kirja on tarina viime vuodesta ja sen alkutekstissä lukee esimerkiksi näin:

"Välillä elämässä tulee aikoja, jolloin mielessä on paljon ikäviä asioita. Silloin on hyvä, että on olemassa kirja, johon on pistetty muistiin mukavia muistoja. Retkiä, yhteisiä leivontahetkiä, lomamuistoja, mukavia hetkiä arjesta, leikeistä ja tekemisistä. 

Tämä kirja alkaa tammikuun lumituiskusta ja päättyy pikkukuusen koristelemiseen joulukuussa. Siinä välissä käydään telttaretkellä, tavataan ystäviä, kiivetään puihin, hypitään kiviltä, uidaan, juhlitaan synttäreitä ja vaikka mitä muuta!"

Uusimmassa kirjassa ei juuri aikuisia näy, mutta lapsia sitäkin enemmän. Se on vähän kuin satu oikeasta elämästä ja sitä onkin luettu varsin ahkerasti. On hyvä muistaa mitä arjen ja juhlan hetkiä on saatu yhdessä viettää.

Näin monen vuoden kokemuksella marjatta halusi vain tuoda julki tiedon, että tässä talossa ei kuvakirjojen ilmaantumisen jälkeen ole paljon tavallisia valokuvia kehitelty. On niin paljon näppärämpi kasata muistot kansien väliin tietokoneella ja kehittää muutama tärkeä kuva kehyksiin tai lompakkoon sitten erikseen.