Ihanien poikien uusi huone.

Sain loppusyksystä viestiä Photowallilta, josko heidän tapettivalikoimansa kiinnostaisi ja blogiyhteistyötä sitä kautta tekisimme. Voi pojat, valikoimasta sen verran, että valinnanvaikeushan siinä meinaa iskeä, pelkästä katselusta! En kuitenkaan kokenut tarvitsevani tapettia mihinkään juuri silloin, tämän talon seinät kun alkaa olla taputeltu, eikä uutta kierrosta jaksa siinä määrin vielä alkaa ajattelemaan.

Sitten kävi niin, että armas siskoni perheineen joutui kosteusvaurion vuoksi remontoimaan talostaan kaksi huonetta jo toiseen kertaan parin vuoden sisään. Jokainen tietää, että pakollinen remontti, sen keskellä eläminen ja sen edestä pois muuttaminen on stressaavaa aikaa, erityisesti pienten lasten kanssa eläessä, kun välillä tuntuu, että huomattavasti pienemmätkin asiat saattavat ajaa arjen raiteiltaan.

Sisko ja miehensä rupesivat ruotimaan huoneisiin tulevia pintamateriaaleja, kun yhtäkkiä muistui mieleen tuo aiemmin saamani sähköposti. Siltä istumalta lähti Ewalle Photowalliin viestiä ja voi kuinka iloiseksi tulin, kun sain kertoa sisarelle, että saavat valita Photowallin valikoimista haluamansa tapetin uutta lastenhuonetta koristamaan!

Niinpä näin myöhäisenä joululahjana sai kaksospojat ja isoveljensä ihan uuden huoneen käyttöönsä. Kuuleman mukaan "siellä tulee tosi hyvä unet". Sitä en epäile, sillä onhan tuo huone ihana; leikkisä, mutta levollinen. Tapetti on Fine Little Dayn Spruce Sand*, joka miellyttää kovasti myös omaa silmääni. Photowallin valikoimista kolahtaa kovaa ja korkealta myös esimerkiksi nämä tapetit ja suunnittelijat: Ingela P Arrhenius, Lottas Träd, Maria Bergström, Julia Pott, Anna Pernilla sekä monta muuta, mutta kaikkia ei liene järkeä alkaa tähän listaamaan. Kaunista tapettia kaipaavia suosittelen suuntaamaan suoraan sivuille valikoimaa selaamaan.

Kiitos Photowall, teitte tätin iloiseksi!

* Tapetti saatu blogiyhteistyön kautta

Arki on taas.

Ja joulu saa luvan poistua. Yläkerran käytävälle tönäistiin olohuoneessa aiemmin töröttänyt kaappi, kun ei parempaakaan paikkaa keksitty äkkiseltään. Siihenpä olikin tuossa joulun alla mukava rakennella pientä piparitalo- ja bambiasetelmaa, nyt siinä on karsittuna versiona enää kynttelikkö muistuttamassa joulusta. Niin, ja Kanelimaan kortti tietenkin, koska siinä on niin ihanat sävyt! Kuten Hanna-Riikan töissä aina.

Pikkusen samaa sävymaailmaa löytyy myös langasta, jonka Ruotsista kotiin kannoin. Lanka löytyi ihan paikallisesta supermarketista, Ica Maxista, toverin vinkistä. Joku tuossa monivärisessä langassa vetää puoleensa, jotenkin vain puhuttelee juuri tällä hetkellä kovasti. Samaisesta putiikista löytyi myös muut kuvissa esiintyvät langat, joskin mustavalkoruutuisiin sukkiin löytyi värkit joulupäivän iltana kaverin lankapussista ensihätää hälventämään. Nuo mainitut mustavalkoiset kaverit on tällä kertaa ihan vain omaksi iloksi, omaan jalkaan tehdyt! 

Taidankin painua päättelyhommiin.

Hyvää uutta vuotta!

Uusi vuosi on täällä ja toivon vain, että edes hiukan lempeämpänä kuin tuo edellinen, joka juuri raketein ja hyvässä seurassa hyvästeltiin. Viime vuodesta sen verran, että ei tule ikävä. Oikeasti pitäisi selata viime vuoden kuvia ja muistoja läpiä, jotta muistaisi, että varmasti siinä oli myös paljon hyvääkin. Vielä ei ole kuitenkaan sen aika. Sen aika on sitten, kun siltä tuntuu.

Tämän perheen joulu kului Ruotsissa, jossa saimme tavata pitkästä aikaa tovereita ja sukulaisia ihan ajan kanssa. Instagram on aloittelijan innokkuudella päivittynyt ahkerasti, mutta tietokone ja pitempikestoiset näpyttelytoimet on ihan tarkoituksella pidetty pannassa loman ajan.

Ruotsintuliaisina puupalloja sekä erinäisiä ruoka-aineksia, eikä vähiten kauniin ulkonäkönsä vuoksi. Kööpenhaminasta tarttui joulukuun alussa mukaan kahvimotti, joka on kätevä ottaa mukaan, jos kiire tulee. Sen pehmeän kuminen pinta tuntuu käpälässä mukavalta, pohjassa lukee Nicolas Vahe´.

Tänä aamuna tein kolmen raaka-aineen pikkuleipiä Vaneljan ohjeen mukaan sunnuntai-aamun iloksi. Näitä on testattava vielä kookoshiutaleilla!

Kun käy vähän aikaa pois omista nurkistaan, niin jopa iskee hinku päivittää kotiaan uuteen uskoon. Täällä ahkeroitiin vihdoin, monen vuoden aikomisen jälkeen, uusi ruokapöytä kierrätyslankuista! Aikaa pöydän tekemiseen meni taitavalla tekijällä pari tuntia. Jalat on vielä väliaikaiset ja penkit puuttuu, mutta kauhean iloinen olen tuosta pöydästä nyt jo. Kaunisteen Kuma-karhu pääsi pöydän päähän keittiön vartijaksi.

Joulukalenteri, luukku 24.

Mielenrauhaa

Kahta vain joululahjaa, kahta vain mä toivoisin;

vain pientä hetken hengähdystä 

ja mielenrauhaa tietenkin. 

Mä toivon vain, vain jouluntaikaa, 

ett´sydän ois ees hetken aikaa huoleton

 ja joulu tois tuon hetken toivon.

 Jos myötä tuon, yötuulen lauhan,

 joulu tois taas mielenrauhan rahtusen

 maailmaan sekavaan

Miksi toivoisin mä kultaa, lisää turhaa rihkamaa? 

Toisko nuo tuon levon hetken, armahduksen kaltaisen? 

Mä toivon vain, vain jouluntaikaa, 

ett´ sydän ois ees hetken aikaa huoleton 

ja joulu tois tuon hetken toivon. 

Jos myötä tuon, yötuulen lauhan, 

joulu tois taas mielenrauhan rahtusen 

maailmaan sekavaan

- Edu Kettunen

Onnellista joulunaikaa!

Joulukalenteri, luukku 23.

Näin sydämeeni joulun teen

Leppoisaa aatonaattoa kaverit!

Joulukalenteri, luukku 22.

Kiitos ystävälle. Sain rakkaalta toveriltani joululahjaksi purkillisen itsetehtyä mysliä. Onhan se niin, että ei perusmarketin myslistä voi puhua samana päivänä itse tehdyn kanssa! 

Tuota kuoman valmistamaa mysliä nautiskellessani muistui mieleeni erääseen keittiön kaapinoveen taannoin teippaamani mysliohje. Ohje on peräisin Kotoliving-lehdestä ja tuolloin sivun irti repäistyäni tein mysliä juuri tuolla mainitulla ohjeella hyvinkin aktiivisesti, kunnes se yllättäen unohtui ja katosi niinkin näkyvälle paikalle, kuin kaapin oveen!

Tämä Kotoliving-lehden mysliohje on hyväksi havaittu, joten kirjaan sen tähän ylös. Mysli on siis oiva lahjaidea, jonka ehtii vielä ennen aattoa kätevästi tehdä ja purkittaa. Myslin tekeminen on meinaan erihelppoa!

Rapea herkkumysli

8 dl 4-viljan hiutaleita

2 dl kauraleseitä

1 dl auringonkukan siemeniä

1 dl kurpitsansiemeniä

1 dl pellavansiemeniä

2 dl karkeasti murskattuja pähkinöitä

200g kuivattuja hedelmiä ja marjoja

2 dl vettä

1 tl kanelia

1 tl vaniljasokeria

1/2 dl intiaanisokeria

1 dl vaahterasiirappia

1 dl rypsiöljyä

2 rkl hunajaa

Kuumenna uuni 175-asteeseen. Sekoita kuiva aineet keskenään (paitsi hedelmät ja marjat). Kaada vesi, siirappi, öljy, hunaja ja mausteet pannulle ja lämmitä, kunnes sokerit sulavat. Älä kiehauta.

Kaada siirappiseos kuivien ainesten joukkoon ja sekoita. Levitä seos tasaisesti kahdelle uunipellille. Nosta pellit uuniin 30 minuutiksi. Anna myslien jäähtyä. Sekoita joukkoon kuivatut, silputut marjat ja hedelmät ja kaada purkkiin.

Mysli on täten todistettu oikein oivalliseksi joululahjaksi, niin antaa kuin saada! Kiitos <3

Joulukalenteri, luukku 21.

Maukas ketju. Olin ihan varma siitä, että entisaikaan oli tapana koristella kuusi popcorn-ketjulla jossain päin maailmaa, Suomessa, Ruotsissa tai Ameriikassa kenties. Ahkerasta googlettamisesta huolimatta en kuitenkaan löytänyt yhtäkään kuvaa tämän tiedon tueksi, joten onko niin, että tämä tärkeä faktana pitämäni tieto onkin ihan vain omaa päähänpinttymää? Ken tietää, niin kertokoon! Olisi oikeasti mielenkiintoista tietää!

Tähän taloon ei tänä vuonna tule isoa kuusta ollenkaan, mutta sen verran paljon teki mieli testata popcorn-ketjua, että pukuhuoneen pikkukuusi sai siitä osansa. Kuten kuvista näkyy, niin kovin kauan aikaa koriste ei tosin saanut paikoillaan killua, kun eräs salamannopea karvainen kaveri oli samantien sen kimpussa! Nyt koriste roikkuu olohuoneen poronsarvia koristamassa korkealla turvassa, mutta passaa se oikein hyvin sinnekin.

Lumista sunnuntaita!

Joulukalenteri, luukku 20.

Suut makiaksi. Hätäsen lauantain luukku näin iltapäivästä auetkoon! Koulun joulujuhla on takana ja pikkusen saattoi roskaakin siinä hötäkässä nousta maamon silmäkulmaan. Päiväkahvilla vedettiin sokeriähky eilen tehdyillä suklaamarengeilla.

Marenkien ohje on Kinuskissalta, ohjeeseen suora linkki tässä. Kopioin ohjeen vielä yksinkertaistettuna versiona tähän, mutta tarkemmat ohjeet ja kuvat kannattaa käydä katsomassa tuolta alkuperäisestä ohjeesta. Meidän marengeista ei tullu ollenkaan niin hienoja kuin ohjeessa olleet, mutta varmasti olivat ihan yhtä hyviä! Tein ensimmäistä kertaa marenkeja niin, että kuumensin seoksen ennen vatkaamista, kuten ohjeessa kehotettiin. Olipa jännittävä kokemus, mutta hyvin onnistui.

Kinuskikissan suklaamarengit

20 kpl

4 valkuaista

3 dl sokeria

60 g tummaa suklaata

Laita valkuaiset ja sokeri kuumuutta kestävään astiaan, esimerkiksi teräskulho tai -kattila sopii hyvin. Laita toisen kattilan pohjalle vettä ja kuumenna kiehuvaksi. Aseta päälle valkuaisastia. Varmista, että astia on kosketuksissa vain vesihöyryn, ei kiehuvan veden kanssa. Sekoittele valkuaisseosta vesihauteessa, kunnes seoksen lämpötila on kohonnut 60 asteeseen. Käytä apuna paistomittaria. Jos et omista paistomittaria, niin sopiva lämpötila on sellainen, että siihen juuri ja juuri kärsii koskea sormenpäällä. 

Nosta astia liedeltä. Jos käytit kattilaa, kaada valkuaisseos kulhoon, jossa vatkaaminen on helpompaa. Vatkaa seosta, kunnes se on jäähtynyt ja rakenteeltaan jämäkkää ja kiiltävää. Sulata vaahdottamisen aikana tumma suklaa.

Kaada suklaasula ohuena nauhana valkuaisvaahdon joukkoon muutaman kerran käännellen. Huom! Suklaa sekoittuu vielä pursotettaessa, joten vältä sekoittamista, jos haluat marenkeihin selvästi erottuvia suklaaraitoja.

Laita suklaamarenkivaahto pursotuspussiin, jossa on tähtitylla. Pursota ruusukkeita pellille leivinpaperin päälle. Voit myös lusikoida marenkivaahdon nokareiksi. Marenkeja tulee kaksi pellillistä.

Kuivata marenkeja 100-asteisessa uunissa noin 1,5 tunnia, kunnes marengit ovat pohjasta saakka kuivia. Molemmat pellit voi laittaa yhtä aikaa uuniin myös ilman kiertoilmatoimintoa. Peitä paiston aikana leivinpaperilla, mikäli marengit alkavat saada väriä.

Tämän joulukalenterin viimeisestä arvontaluukusta ilmaantui kaulahuiviarvonta, joka keräsikin niin huiman määrän osallistujia, että en moista olisi voinut edes kuvitella! Kiitos kaikille osallistuneille ja viestejä jättäneille. Noita viestejä lukiessa tuntuu kyllä viimeistään siltä, että kannatti pusertaa huivi loppumetreillä valmiiksi! Neuleohjetta kaipaavia pyydän laittamaan viestiä sähköpostiin, koska tuo huivi on tehty aika näppituntumalta, enkä oikein osaa mitään virallista opastusta tehdä. Mutta lupaan auttaa ja neuvoa sen minkä osaan sitten yksityisesti!

Arvonta on siis suoritettu ja aivan rinnassa läikähti, kun arvontakoneen nappia painoin. Kone putkautti ulos numeron 124, jonka takana on

Eveliina Pöllänen

"Aivan mahtava! Tahtoo mukaan arvontaan!

T. Elska"

Onnea voittajalle ja huiville tervemenoa uuteen kotiin! Voisiko voittaja laittaa ystävällisesti yhteystietonsa kotipalapeli (at) gmail.com, niin laitan postia tulemaan. 

Kiitos kaikille!

Joulukalenteri, luukku 19.

Sorminäppäryyttä harjottamassa. Tässä talossa on viime viikkoina intoiltu hamahelmistä, lähinnä jälkikasvun toimesta. Keskittymisvaikeuksista kärsivä koululainen on pistänyt parastaan ja kaivellut Pinterestistä erinäisillä hakusanoilla ohjeita, joiden opastuksella sitten tunti toisensa perään istunut keskittyneesti paikoillaan ja pistänyt helmeä toisen perään. Se on jo jotain, voin kertoa!

Eilen ajatteli maamonsakin pistää sorminäppäryytensä testiin pitkästä aikaa. Olipa muuten valinnanvaraa tuolla Pinterestin ihmeellisessä maailmassa! Aivan siinä meinasi iskeä valinnanvaikeus ja aivan huomaamatta hurahti tunti jos toinenkin.

On ollut myös mielenkiintoista huomata, että nämä koululaisen tuotokset eivät ole jääneet valmistumisen jälkeen heitteille, vaan ovat olleet ahkerasti leikeissä mukana. Omat teokseni ovat hieman tylsempiä, kuten aikuisten jutut monesti ovat.

Tuosta eilisestä hama-ilakoinnista syntyi siis pikkusia ja lapsellisia juttuja pukinkonttiin. Muutama avaimenperä ja koruja. Pikkulintu pääsee erään terhakan kummitytön kaulaan roikkumaan, joulunodotuslahjana. 

Semmosta tässä luukussa. Ajattelin, että jos vaikka aattona meinaa jälkikasvulla iskeä liika vauhti päälle, niin ei muuta kuin hamahelmipurkki kouraan, inspiroiva ohje nenän eteen ja joululaulut soimaan! Jos hyvin käy, niin tällä reseptillä syntyy tunnin parin joulurauha.