Rantapöllönä.

Tässä on viime aikoina vietetty aikaa vedessä, kuten varmasti moni muukin helteisen heinäkuun nuupauttama kansalainen. Oikeastaan on melkoista typeryyttä nostaa heti alkulauselmissa pinnalle auringon huonot puolet, koska ekana pitäisi tietenkin sanoa, että helle on ihanaa! Koska se on. Tällä kylällä rantoja riittää ja vaihtelu virkistää. Meikämartalle kasvoi jo lapsena räpylät jalkoihin ahkerasta uimisesta ja täytyy todeta, että edelleen pari tuntia vedessä putkeen ei tunnu missään. Vasta sitten noustaan, kun sormet ja varpaat on kunnolla mummoina.

Tänään tapahtui sen verran legendaarinen tapahtuma, että rannalle oli otettava ensimmäistä kertaa tänä kesänä oikein kamera mukaan. Armas sisareni pyysi jälkikasvun luokseen päivää viettämään. +31 - astetta varjossa takasi sen, että tämä päivä oli parisuhdelaatuaikaa veden äärellä ja remontoimiseen jumiin jäänyt perheenpääkin saatiin houkuteltua rannalle päiväsaikaan. Yleensä tuo kaveri on meinaan mukana vain iltauinneilla kymmenen maissa, sitä ennen ei malta lähteä. Ja hyvä niin, sillä remontti on edennyt huiman harppauksen parissa viikossa! Kiitos siitä helteessä ahkeroijalle.

Kuvissa poseeraa eilinen kirpputorilöytö, pinkki Pirput parput-verho, joka tänään sai toimittaa rantapeiton virkaa. Nyt ei muuta kuin kylmään suihkuun, tuuletin täysille ja nahkeita kesäunia kohti!