Fimohimoa.

Sitä on ilmassa edelleen! On väännettyä magneettia ja korua jos monenmoista. Fimo himottaa kuitenkin edelleen niin pahasti, että on testattava kaikkea vastaantulevaa metallista ja puista, joka vain suinkin massan kanssa yhteen passaa.

Eräänä iltana kokoonnuimme toverin luokse, täräytimme takamukset lattialle, jalat haralleen ja leivinpaperin rapisemaan. On todettua nimittäin, että leivinpaperin päällä kun tuota massaa työstää, niin kaikenmaailman karvat ja muu nöyhtä ei ilmaannu niin suurissa määrin valmiin tuotoksen pinnalle. Toinen järkeväksi huomattu asia on, että tuotos kannattaa vasta uunista ottamisen jälkeen leikata oikeaan muotoonsa, mikäli haluaa leikkuupinnoista teräväreunaiset.

Synttärivieraana ollut tulevan koululaisen ihana kummitäti ja ystäväni suostui korumalliksi. Samalla vaihdettiin kätevästi käsityö käsityöhön; korut hartiahierontaan. Sopii mulle!