Ja vielä vaan ollaan makkarissa.

Tiiän tiiän, marjatalla on tapana jämähtää yhteen huoneeseen, jos siellä jonkinmoista muutosta on ollut ilmassa. Lupaan ja vannon kautta uuden työtuolini, että tämän postauksen jälkeen makuuhuone on vähäksi aikaa taputeltu. Ehkä.

Sellaistapa siis, että kirpparilta löytyi Marian pöydästä tuommonen hiemanko ihanan elämää nähnyt pyörivä työtuoli. Istumamukavuus on siinä määrin hyvä, että keskivaikeaa istumalihasten surkastumista alkaa olla ilmassa ja jotain olis tehtävä. Mutta tuolista en luovu!

Taannoin remontin yhteydessä perheen mies ahkeroi väliseinän päätyihin lokerikot, jotka ovat olleet jotenkin ylimääräiset tähän asti. Nyt kun työpöytä nojailee tuohon mainittuun seinään, on jotenkin luontevaa asettaa kolot kirjojen säilytyspaikaksi. Oikein kannattava oli tämä makuuhuoneen muutos siis tuoltakin kantilta katseltuna.

Harmaa seinä on myös enemmän kuin elementissään työpöydän takana ja mitä kauneimmin korostaa herkkien värien kauneutta. Iänikuiset Hayn laatikotkin näyttävät melkein kuin uusilta, kun tulevat niin sorjasti esille taustaseinää vasten. Makuuhuoneen muutos oli siis kovin pieni, mutta näemmä meikämarjatalle tarpeeksi iso muutos elämässä tällä hetkellä, sillä riemua on revitty aiheesta jo monta päivää. 

Yksinkertaisella ihmisellä yksinkertaiset ilot.