Olipa kerran vuosi 2013.

Kirja viime vuodesta. Tämän vuoden tammikuussa väänsi meikämartta Ifolorin kätevällä ohjelmalla tämän talouden neljännen vuosikirjan. Tuon mainitun yrityksen asiakkaana on pysytelty vuodesta toiseen siksi, että ohjelma on erittäin helppo käyttää, hinta kohtuullinen ja kuvalaatu riittävän tarkka kotikäyttöön.

Kirjan tekemisen vaikein vaihe on ehdottomasti se, kun pitää valita kaikista tuhansista vuoden aikana kertyneistä kuvista ne parhaat ja tärkeimmät. Sen vuoksi tämä marjatta on kehitellyt vuosien saatossa systeemin, jolla kuvien valitseminen helpottuu huomattavasti. Tuon systeemin nimi on se, että jokaiselle kirjalle keksitään teema.

Vuoden 2009 kirja oli ihka ensimmäiseni. Kirja on näin jälkikäteen katseltuna hieman harjoitustekeleen oloinen, mutta kovin sympaattinen siitä huolimatta. Sen teemana oli olla ikäänkuin aikakausilehti, kannessa komeili kirjan nimi sekä erinäisiä kirjan sisältä löytyviä otsikoita sivunumeroineen. 

Vuoden 2010 kirja jäi tekemättä, ja nyt harmittaa.

Vuoden 2011 kirja kertoo remontista ja opus onkin ytimekkäästi nimeltään Remonttivuosi 2011. Tuona vuonna kun aherrettiin kertarykäisyllä iso osa tämän talon remontista.

Vuoden 2012 kirja on vielä suurimmalta osaltaan tekstejä vailla. Opus on työnimeltään Lasten suusta totuus kuuluu ja tekstit ovat työnimensä mukaisesti lasten muistoja ja kertomuksia tuon vuoden kuvista. Tämä kirja on ollut hidas projekti, sillä nuorehkot lapset eivät jaksa kovin kauaa keskittyä muistelemaan menneitä, joten kirja täytyy tehdä pienissä osissa ja kulloisenkin fiiliksen mukaan. Yllättäen lasten muistot kuvista ovat olleet varsin erilaisia, kuin maamollaan.

Vuoden 2013 kirja on tarina viime vuodesta ja sen alkutekstissä lukee esimerkiksi näin:

"Välillä elämässä tulee aikoja, jolloin mielessä on paljon ikäviä asioita. Silloin on hyvä, että on olemassa kirja, johon on pistetty muistiin mukavia muistoja. Retkiä, yhteisiä leivontahetkiä, lomamuistoja, mukavia hetkiä arjesta, leikeistä ja tekemisistä. 

Tämä kirja alkaa tammikuun lumituiskusta ja päättyy pikkukuusen koristelemiseen joulukuussa. Siinä välissä käydään telttaretkellä, tavataan ystäviä, kiivetään puihin, hypitään kiviltä, uidaan, juhlitaan synttäreitä ja vaikka mitä muuta!"

Uusimmassa kirjassa ei juuri aikuisia näy, mutta lapsia sitäkin enemmän. Se on vähän kuin satu oikeasta elämästä ja sitä onkin luettu varsin ahkerasti. On hyvä muistaa mitä arjen ja juhlan hetkiä on saatu yhdessä viettää.

Näin monen vuoden kokemuksella marjatta halusi vain tuoda julki tiedon, että tässä talossa ei kuvakirjojen ilmaantumisen jälkeen ole paljon tavallisia valokuvia kehitelty. On niin paljon näppärämpi kasata muistot kansien väliin tietokoneella ja kehittää muutama tärkeä kuva kehyksiin tai lompakkoon sitten erikseen.