Sunnuntai.
Tauti tuntuu olevan selätetty. Tosin kovin kovaan ääneen sitä ei kannata alkaa huutelemaan, iskee pian uudestaan jos leuhkimaan alkaa. Normaaliin päiväjärjestykseen palattu kuitenkin, ainakin suurinpiirtein.
Tämä taitaa olla tapahtumarikkain viikonloppu miesmuistiin. On edistetty remonttia, varattu matka, käyty seikkailupuistossa, tehty pikavisiitti kaupunkiin vähän kauempana, pelattu sulkapalloa, leivottu keksejä, käyty pilkillä ja juotu jäällä kaakaota kermavaahdolla. Sanottaisko niin, että ei valittamista.
Tai on oikeasti. Ylimmässä kuvassa myhäilee viisivuotiaan piirtämänä iloinen perhe käsikädessä riemusta repeilevän auringon alla. Oikeasti tuo iloinen perhe tuntuu monesti olevan melko kaukana todellisuudesta tällä hetkellä, sillä kaksi herttaista lapsukaista tappelee koko ajan ja ihan joka asiasta. Syytä ei oikeastaan edes tarvita, pelkkä paikalle ilmaantuminen riittää. Toisaalta nuo kaksi heppua myös halaavat varsin herkästi mutta hellyys unohtuu puolessa sekunnissa, kun uusi riidan aihe ilmaantuu näköpiiriin.
Selvääkin selvempää on siis se, että kun kaksi tappelee, niin hyvin herkästi riita tarttuu myös heihin, joiden pitäisi olla aikuisia tilanteessa. Kun eihän sitä erkkikään jaksa kuunnella päivästä toiseen. Tosin meikämarjatan täytyy todeta, että armaan veljeni kanssa saimme lapsuudessa nimityksen kissa ja koira, sillä sanansäilä viuhui lakkaamatta ja niskavillatkin olivat välillä koetuksella.
On kuitenkin tivattava teiltä toverit, että onko kaikki kina maailmassa juuttunut tähän taloon vai otetaanko muuallakin yhteen?