Navettalöytöjä, hermolepoa ja stressinhallintaa.

Hiljaista on pitänyt täällä mutta niin on muuallakin. Välillä tuntuu, kuin tallustelisi kriisistä toiseen, joko omista tai muista syistä. Välillä on tajuttava, että ihminen ei ole kone. On otettava omaa aikaa, on mentävä lomalle, on pistettävä aivot nollille, on nukuttava päiväunia, on syötävä terveellisesti, on liikuttava, on huolehdittava itsestään paremmin. On oltava tarpeeksi rohkea pysähtymään. Ollakseen onnellinen.

Pieni loma naapurimaassa tärkeitten kanssa tuli tarpeeseen. On ihmeellistä herätä horroksesta taas aivan kuin eloon. Tuntea, aistia, havaita, kokea. Nähdä vastoinkäymisten yli. Elää jokaisella solullaan.

Pari päivää sitten raivattiin navetan vinttiä. Emaliastia- ja pärekorivarasto sai taas täydennystä mutta löytyi myös ruusuille uusi ruskea ystävä. Onhan se aika ruskea mutta silti ihan sympaattinen pötkö. Vappuvermeet olivat piiloutuneet kuukausien saatossa varastoihin ympäri taloa, kohta mietitään naamiaisasuja. Roolit taitaa olla sanomattakin selvät. 

Eilen oli lämmin ilta. Pihalla tuikkivat kynttilät, linnut lauloivat ja taivaalta katseli täysikuu. Kevään ensimmäinen grillaus maistui aivan kesältä. On ihmeellistä elää.