Kiirettä pukkaa.

Oiskohan se tämä hämärä ja kiire työrintamalla, kun pistää niin pään jumiin, ettei tahdo saada muutamaa järkevää lausetta aikaiseksi. Onpa meinaan sillä onnekkaalla tavalla, että tällä hetkellä työssä jos toisessa saa juosta pikkuvarpaat hellänä ja pähkäillä asioita aivolohkot savuten. Onnekasta on, vaikka väsyttääkin.

Joitain päiviä sitten saatiin kuitenkin eräänä iltana aikaiseksi piparikylä. Kylästä tuli vähän kämänen, kun osa taloista kärähti uunissa. Mutta pienessä kylässä asuu sitäkin pätevämpiä ihmisiä, sehän on selvä. Tuon kylän asukkaita valaisee tikkarikatulamput ja mukulakivet on tietenkin suklaanamuja. Värikkäistä ikkunoista tiirailtuna maailma näyttää aina vähintäänkin värikkäältä.

Tänään käytiin muutaman kilometrin päässä omilla tiluksilla retkellä ja ottamassa tovereille ja sukulaisille joulukorttikuvaa muistoksi tästä vuodesta. Harmaata on, mutta ei anneta sen häiritä.