Ompelusirkus.

Aivan selkeä, kuten näkyy. Seinällä köpöttää sirkuskarhukin.

Jos romukaappeja ei oteta lukuun, niin talon remontoidun osion takuuvarmasti tavararikkain tila on tuo makuuhuoneen ompelupääty. Onhan niitä kankaita ja nappeja ja mittanauhoja ja neuloja ja lankoja ja kuminauhoja ja kyniä ja kaavoja ja ohjekirjoja ja neulontatarpeita. Virkkuukoukkujakin löytyy. Kummakos tuo sitten, että rompetta tuntuu olevan ihan jonnin verran.

Tämä marjatta on kuitenkin alkanut jonkin verran säilöväksi ja järjestelmälliseksi kansalaiseksi. Kaavat roikkuu seinillä kankahilla päällystetyissä korkkialusissa, napit, pienet langat ja puikot löytyvät omista lasipurkeistaan, isommat langat ja kuminauhat ynnä muu sälppä pienestä laatikostosta ja langat oranssissa muovikorista. Vetoketjuja varten iskin seinään vielä yhden korkkipannunalusen. Kankaillekin löytyi järkevä paikka, nyt ne kaikki ovat samassa paikassa toistensa turvana.

Hyvä järjestys ei ole pysyvä käsite mutta kun kaiken on purkittanut ja nastottanut yhdesti, niin onpa se helppo tehdä uudemmankin kerran. Näin olen ainakin kuullut puhuttavan. Järjestyksestä huolimatta on selvää, että kangassilppu tulee kuitenkin edelleenkin vaeltamaan pitkin lattioita ja roskiksen ympäriltä voi myös jatkossa löytää lankamadon poikasineen. Semmosta se elo meinaan on, että ilman ajoittaista sotkua ei ole elämääkään.