Näkyykö punaista?
Tämä martta meinaan näki, eilenkin. Onhan se niin, että tässä talossa asuu eräs varsin energinen ja kovasti liikehtivä kaksivuotias, joka tahtoo hiveltää ja testata jokaista käsiin sattuvaa tavaraa ja esineistöä. On tarkkaan mietittävä mihin jättää kynät, sakset, lompakon, kännykän, ostoslistan tai sukkapaketin, sillä varomattomuus kostautuu alle minuuttiin, se on ihan vissi.
Eilen lirutettiin kaakaota lempitermokseen, voideltiin voileivät ja pakattiin retkikori. Maamo teki virheliikkeen ja jätti korin lattialle siksi aikaa, kun kävi lennossa vaihtamassa koipiinsa housut tuuraamaan sukkahousuja. Sillä aikaa eräs jo mainittu elohopea oli ehtinyt käydä tekemässä retkikoriasioissa sen suuntaisia muutoksia, että lopulta oranssinen lempitermos oli heitettävä roskiin kilisevänä ja pakattava kaakaon sijasta mukaan mehua. Ihan näin kauniisti sanottuna, ei ollut mitenkään siro se ääni, joka lähti tästä martasta kun termospullon kohtalonhetket olivat käsillä.
Omenoita saatiin kuitenkin korit täyteen, eväät syötiin pimenevässä syysillassa kauan tyhjänä olleen talon rappusilla mutta mieli ei ollut hyvä. Se oli kuitenkin vain termos. Tavara. Eikö vähempikin keuhkoaminen olisi riittänyt? Kaksivuotiaat kun nyt vain sattuvat olemana itsepäisiä ja varsinkin ylettömän kiinnostuneita, lisäksi tuohon ikään kuuluu rasittavuuteen asti menevä innokkuus auttaa, asiassa kuin asiassa.
Yöllä päätin taas alkaa paremmaksi ihmiseksi. Lisäksi tuo uhmaikäinen ja silti aivan herttanen tytteli valvotti maamoaan aamuyöhön asti yöllisten laulusessioiden parissa. Tänään on äiti vähän väsynyt. Ja se on sille ihan oikein.
Itken.
VastaaPoistaNauran.
Samaistun.
Onneksi on edes yöt, jolloin tehdään "huomenna olen maailman paras äiti"-lupauksia. Miksei se huominen tule yhtä säännöllisesti kuin vaikkapa maanantai? Harvana iltana saa painaa pään tyynyyn tyytyväisenä omaan suoritukseensa äitinä. Mut kyllä mää ainakin yritän. Ilman sitä yrittämistä olisin varmasti huonompi äiti joten jatketaanpa tällä linjalla. Lapsille oon maailman paras äiti huononaki -nii varmaan joo sen takia ku niillä ei oo paljo vaihtoehtoja.
VastaaPoistaTuttua.
VastaaPoistaTäällä myös yksi herkästi kiihtyvä martta. ;)
VastaaPoistaKivat kuvat! :)
^Komppaan edellistä.
VastaaPoistaTämä on ihana blogi!
;) hyvä!
VastaaPoistaHih, voi kun kuulosti tutulta :)
VastaaPoistaTuo heinäkuun heiluvainen on kyllä aivan ihana!
VastaaPoistaJa punainen on rakkauden väri.
Tällasten neitien kanssa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Toisaalta yks parhaista ikäkausista ihmislapsen elämässä.
Kiitos näistä elämänmakuisista blogituksistasi!
T. Toisen 2,1 -vuotiaan suharin äiti
Ihan samanlainen kokemus oli mulla, kun 7-vuotias oli astunut koiran läjään ja sotki eteisen maton kengillään. Minä mesosin ja mesosin... ihan turhaan!
VastaaPoistaMutta semmosia me ollaan!
Mukavaa päivää sulle!
Voi Steltonko pärähti palasiksi! Kurjuuden kurjuus, vaikka hyvin muistan nuo ajat. Seuraava tulokas potkii jo mahassa eli kohta saa tälläkin aloittaa taas tositoimet omaisuuden suojelimisessa :) Pääsitte silti retkelle eli musta se on hyvää hermojen hillintää!
VastaaPoistaYritän antaa ilahduttavan tervehdyksen, onnistunko, en vielä tiedä:D Siihen termariin on saatavissa uudet sisukset! Olen kertaalleen joutunut ostamaan uuden termososan ja ostin sen Helsingin Artekista (varmaan löytyy lähempääkin).
VastaaPoistaVaihtoon tarvittiin miehen voimia, mutta onnistuimme. Menepä äkkiä sinne roskakorille ja pelasta Oranssi takaisin!
Tämä ei ehkä kauheasti lohduta, mutta meillä se suhari täyttää lokakuussa kolme, eikä ainakaan minkäänlaista helpotusta tuohon vilkkauteen ole ilmassa. Kauhulla jo odotan, mitä se tekee kun saa ajokortin. :0
VastaaPoistaOnko se väsynyt maamo nyt sekoittanut omput ja pihlajanmarjat toisiinsa? ;)
terveisin toinen väsynyt, flunssassa itsekin ja valvonut yötolkulla kymmenkuisensa kanssa, kun silläkin on flunssa ja nokka tukossa ja silloinhan on huudettava koko yö, kun ei voi hengittää nenän kautta. ;/
Miten saatkin niin hyvin sanoiksi sen mitä itse ajattelee :) Niiiiiin tutun kuuloista. Itsekin kiihdun nollasta sataan alle nanosekunnin... sitten muutaman sekunnin päästä jo kadun.
VastaaPoistaTäysin koukkuuntunut sun blogiin, vaikka kommentointi on vähäistä. =)
Aniiri: :)
VastaaPoistaK: Onneksi hallitsee paremmin anteeksiantamisen ja unohtamisen taidon. Jos kyse ei ole oikeasti suuresta asiasta, niin eipä nuo jaksa sitä kauan surra, toisin kuin maamonsa. ;)
Kehrä: Uskon.
Merja: Kiitos!
Salla: Kiitos. :)
Anu: No sitä en tiiä että miten hyvä, mutta loppu hyvin kaikki hyvin kuitenki :D
Kiki: Tuttua on täälläkin, valitettavasti. :)
Annukka: Nimenomaan, kun samaan hetkeen ajattelee, että tuo kaksi vuotta on niin hyvä aika ihmislapsen elämässä. Oppivat koko ajan uutta, puhua pölöttää ja laulu raikaa. Sitten seuraavalla sekunnilla tuhoaa jotan anitärkeää. On se vaikiata. :D Kiitos Annukka <3
Nonna: Pitää koittaa olla armollinen itselleen, vaikka jotain pitäis vuosien mittaan oppiakin.
maiju: Täytyy sanoa, että kerran jo riisuttiin kengät tapauksen seurauksena ja uhkaus kuului, että retkelle ei lähdetäkään. Sitten viisivuotias totesi väpättävällä äänellä, että kyllä me voidaan ihan hyvin juoda mehuakin, ei aina tarvi olla kaakaota. Pakkohan se oli sitten oli mennä. :)
Villis: Oranssi on jo jossain kaatopaikalla! Sitäpaitsi se meni nokkaansa myöten säpäleiksi, joten sisusten vaihtokaan ei olis enää auttanut. Nyyyyhhhh. Ehkä on pakko hankkia sen serkku meille seuraavaksi. ;)
Tiina: Tosiaan, luulin poimivani omenoita ja mietinkin, että onpa pienenlaisia. ;) Minä uskallan odottaa suhinasanterin menoon pientä helpotusta iän myötä, ainakin jos samaan suuntaan mennään, kuin isoveikkansa. Näin ainakin toivon. ;)
Paula L: Kiitos! Ja varsinkin se, että keuhkoamisen aikanakin saattaa samaan aikaan mielessä olla, että tämä on aiheetonta ja turhaa. Ja silti vaan jatkaa. On se ihimeellistä ku ei aikunen ihminen ikinä opi!
Siis noi kaksveet on niin ihanan rasittavia tapauksia! <3
VastaaPoistaHuh miten tutulta kuulotaa myös tämän maamon mielestä..:)
VastaaPoistaViimeksi eilen illalla päätin tulla paremmaksi äidiksi! Harva se ilta.
Mahtava blogi! Ihanat kuvat, hauskaa luettavaa. Lukulistalle (kiitos Lauran)!
VastaaPoistaSuper cute black candle is that! I also have one at home :-)
VastaaPoistaHanna: Niitä juuri. :)
VastaaPoistaEnni: Lähes joka ilta, jos tarkkoja ollaan. ;)
Kaisa: Kiitos! :)
Lisanne: It is cute. :)
Tuo telttakuosinen takki.. se on niin mahtava! Koska se joutaisi myyntiin? Nimim. Haluan! :D
VastaaPoistaJäi jatkokommentit tilaamatta, siispä tämä lisäkommentti jotta saan nekin tilattua ;)
VastaaPoista