Silmäpussimartta tässä tervehtii.

Joulu on kohta ovella ja se on mukavaa. Mukavaa on myös kaikenmoinen jouluinen tekeminen, kun muistaa, että tekee vain sen mikä tuntuu piristävältä. Tämä laiska matami ei ainakaan aio väänneksiä minkäänmoista joulusiivousta, tehdä yhtäkään piparitaikinaa tai laatikkoa. Eipä aio laiskiainen myöskään juosta kaupoissa lahjojen perässä, vaan on mitä suurimmassa määrin käärinyt pakettiin omin nakkisormin väännettyjä tekeleitä.

Parille pienelle typylle on pakettiin rullattu mekko. Kaavottomuuteensa kangistunut martta tekee aikansa yhtä ja samaa leninkiä, kunnes ehkä rohkaistuu vaihtamaan lajia tai yrittämään kenties ommella jotain jopa ihan kaavojen keralla. Nuo mekot eivät ole tehty kummoisellakaan taidolla mutta sitäkin suuremmalla tuntemuksen palolla, se on vissi.

Tänäänkin posti toi muutaman paketin ja kortin. Yhdestä paketista paljastui perheen nuorimmille jäsenille elämänsä ensimmäiset tonttulakit, kiitos siitä ahkeralle sukulaistätille, joka ne omien toimiensa ohella jaksoi vääntää. Nuo on aivan erityisen herttaset ja ne säästetään varmasti joulusta toiseen, kunnes ovat suorastaan puhkikulutetut.

Tänään on kärsitty viime yön korva-, kurkku- ja yskävaivoista. Ei tottamaar ole ollut mikään vuosisadan paras päivä mutta jouluradion ja piparikylän vääntämisen piristäminä jäädään silti kuitenkin plussan puolelle. Tuu vaan joulu!