Pakkastaa.

Tänäänkin paistoi aurinko. Nurmikko kimalteli valossa ja mittari näytti miinusasteita. Aivan siinä laiskalla martalla läikähti hätä rintapielessä, sillä osa pihasta on edelleen haravoimatta. Oli siis sännättävä samantien aamukahvin jälkeen haravan varteen. Keli oli mukavan kirpakka ja tulostakin syntyi. 

Edellisiin marraslamaannusvuodatuksiin lienee vielä otettava kantaa sen verran, että näemmä mokoma alkaa olla jo voiton puolella. Siitä esimerkkinä vaikkapa se, kun innostuu kuvaamaan esimerkiksi nurmikkoa. Toinen mainittava asia on se, että tuo kyseinen lamaannus on ihan vain tasapaksu olo pääkopassa, ei suinkaan maailmanloppu tai merkki alkavasta masennusjaksosta. Kolmantena, että se on vain marraslamaannus ja että kaikki on oikeasti tässä elämässä ihan hyvin. Ihan vain, jos matamin valitus on saanut aikaiseksi vastareaktion.

Postilaatikkoon kopsahti tänään kuori täynnä väriä ja elämää. Olen saanut useaan otteeseen olla kuvaamassa ihanaa Minnaa sekä herttasia töitänsä ja nämä tämän syksyiset kaupunkitaiteilut kyllä iskivät tähän matamiin sangen mojovasti. Mutta ajattelinpa teitäkin toverit hyvät, sillä myös teillä on mahdollisuus saada noita herttasia seiniänne koristamaan. Siitä lisää myöhemmin. 

Nuo kaksi kuvissa näkyvää tulevat kehyskauppojen jälkeen killumaan aitiopaikalla remontissa olevan makuuhuoneen seinällä. Taas yksi hyvä syy jaksaa pakertaa huone valmiiksi. Siitä puheenollen, hän lähtee maalaamaan. Kirpakkaa torstaita!