Matami ja marraskuu eivät sovi yhteen sitten lainkaan.

Kaikki alkoi oikeastaan ja lokakuun loppupuolella, kun olin seuraamassa erästä hartaanpuoleista esitystä ja nojasin seinään. Seinä ei ollutkaan oikea seinä vaan kulissi, joten meikämartta pelmahti paperin läpi oikein mojovan ryminän keralla. Esitys keskeytyi ja pienen harkinnan jälkeen tilan täytti röhönauru. Parasta oli, kun eräs mummo meinasi päästää alleen ihan silkasta elämisen riemusta. Seinän läpi sukeltaminen oli silti itse sukeltajankin mielestä hauskinta sitten miesmuistiin.

Sitten tapahtui se, josta jo täällä itkinkin. Kun kymmenen vuotta hävisi kuvien muodossa elämästäni. Vielä ei ole tietoa, josko olisivat jossain vain piilossa, ihan vain marraskuun kunniaksi. Näin toivon.

Eilen ajoin ojaan. Tämä martta on omannut ajokortin kuitenkin melko monta vuotta ja jos unohdetaan se, kun ajoin parkkihalliin asuntoautolla, on auto ja kuljettaja pysyneet melko hyvin pois ongelmista. Mutta eilen ajoin ojaan. Etupää vain yksinkertaisesti putosi. Onneksi on olemassa avuliaita naapurin miehiä. Autokin säilyi vammoitta, mitä nyt pikkusen oli etuhymyssä hiekkaa.

Tänään heräsin siihen, että armas yksivuotiaani oli kaivanut puhelimeni tyynyn alta ja sekoittanut sen ihan totaalisesti. On soitettava asiakaspalveluun, niin vähällä sentään toivottavasti selvitään tällä kertaa.

Marraskuu tuntuu kaivelevan kaikki mahdolliset konnankoukut esiin, jotta matami ei vahingossakaan pääsisi helpolla. Onneksi se on vain osa totuutta. Tänään nimittäin paistoi aurinko ja monta edellistä päivää on kulunut mukavissa merkeissä kyläillen ja maailmaa parantaen.

Tämä blogi on pinnallinen raapaisu oikeata elämää, joten kerrottakoot lähiaikojen piristävät materiatkin. Maamoni, melkoisen ansioitunut kirpputorihaukka, oli bongannut tyttärelleni kauan haikaillun mekon ja punaiset huopikkaat, yhteishintaan 2 euroa.

Nappikauppojakin on tehty ahkerasti. Tänään leikkelin kankaasta ympyröitä, joista syntyy nappeja, joita ei takuulla tule muualla vastaan. Melko kätevää. Tulevat sitten päätymään tyttären keltaiseen villapaitaan, elämäni ensimmäiseen. Saa nähdä onko valmis tuotos sopiva tytölle vai tytön nukelle.