Lastenhuone päätyi ensimmäisenä vasaran alle ihan vain siitä syystä, että metrin mittaiset tai sen alla kasvavat ihmiset ovat tämän talon tärkeimmät asukkaat. Pikkasen siinä ehkä mini-ihmisten vanhempiakin ajateltiin. Oli nimittäin mielessä semmonenkin seikka, että lelut saattaisivat pysyä edes pikkusen paremmin pois olohuoneesta, jos tarpeiston säilömiseen tarkoitettu huone olisi mieleinen. Onneksemme tuo olettamus on pitänyt osittain paikkansa.

Toista huoneen pitkää seinää koristi rivi kaappeja. Koimme talon neliöistä löytyvän muutenkin tarpeeksi säilytystilaa, joten kaapit saivat lähteä. Ainoastaan yhden kaapin yläosio jätettiin nurkkaan laatikoksi ja siitä saatiinkin oiva paikka säilöä kirjoja sekä muuta herkästi rikkoontuvaa materiaalia.

Kaappien paikalle jäävä syvennys avarsi huonetta huomattavasti ja se olikin ihan oiva paikka liitutaululle. Liitutaululle nousevat porraslankut löytyivät takapihalta.

Huoneen värivalinnoista vastannut henkilö, eli meikämartta, ihastui siinä määrin keltaisen jättidublon sävyyn, että kiikutti koko palikan mukanaan rautakauppaan ja sai kuin saikin himoamansa sävyn seinään. Matamin miestä taisi hieman nolottaa, kun vaimo kaiveli megalegon käsilaukusta sävytysväriä kyseltäessä.

Verho roikkuu edelleenkin tangon päällä odottaen ompeluinspiraatiota.

Poikaselle on tuloillaan pieni parvisänky, kun vain aika ja rahkeet antavat myöten. Suunnitelmia on piirrelty paperille ahkerasti, saa nähdä mikä niistä pääsee toteutukseen saakka. Taulut, lukulamput ja muu sälä päätyy oikeille paikoilleen vasta uuden sängyn rakentamisen myötä.

Lattiaksi suunnittelimme mustaa kolikkomattoa mutta jouduimme hylkäämään pitkäaikaisen haaveen varannollisista syistä. Halusimme huoneeseen jonkin lämpimän materiaalin, koska talossa ei tottamaar ole lattialämmitystä. Niinpä päädyimme paksuun mattoon, joka on jalan alla mukavan pehmeä astua ja tuntuu lämpimältä.

Katosta tuli oikein hyvä pintamaalauksen jälkeen, sille ei tarvinnut tehdä suuremmin mitään. Oveen testattiin huvikseen mustaa maalia, sitä kun sattui olemaan hieman ylimääräistä käden ulottuvilla. Lopputuloksesta tuli hauska vaikkakin kiiltävä. Aika näyttää jääkö ovi paikalleen vai korvataanko se uudella.

Lastenhuoneremontti opetti sen, että jos oikeasti jotain haluaa, niin sen saa, kun vain tekee. Eikä se aina vaadi edes suuresti rahaa.