Tunteet kankaalle.

Lauantaina jännitti ihan oikeasti, kun ihan ekaa kertaa elämässäni uskaltauduin tarttumaan pensseliin. Tai no, kyllä te tiiätte, että isoa pensseliä on tässä talossa heiluteltu viimeiset pari vuotta ihan urakalla, mutta tuollaiseen kynän paksuiseen ei ole koskettu sitten peruskoulun.

On oikeasti jännittävää nähdä, että minkämoista ajatusmellakkaa kankaalle alkaakaan valumaan. On mielenkiintoista myös huomata, että millivilleily ei tuossakaan puuhassa ole tälle marjatalle lainkaan luontaista. Maalia löytyi niin otsasta, kuin vaatteistakin. 

Näyttäisi olevan pääkopassa melkoisen syksyistä tällä hetkellä, mutta onneksi pikkusen värejäkin. Heleäsävyiseksi ja kevyeksi aiottu työ muuttui itsestään tummaksi, eikä Mikki Hiiri jättänyt rauhaan. Ihan selkeästi siinä Mikki on eksyksissä pimeässä metsässä ja yrittää seurata vasemmassa yläkulmassa viittoilevaa johtotähteä. Näin syvällisiä on nämä meikämartan maalaukset.

Onneksi ei ole tärkeää mitä kankaalle syntyy. Miten mukavaa olikaan sutia menemään, yrittää olla räiskimättä kovin pahasti toverin keittiön seinille, antaa pensselin suhista ja olla vaan ihan hilijaa. Suosittelen! Kiitos luovasta seurasta, Katja ja Piia!